olet yhä tyytyväinen?"
"Ihastuksissani. Tuotteko minulle lisää rahoja?"
"Paremminkin… Mutta tarvitsetko siis rahaa?"
"Ka, enpä erittäin. Kaikki ihmiset tahtovat nyt uskoa varojansa hoitooni. Minä laajennankin liikettäni."
"Se oli suunnitelmanasi viimeksi."
"Toimittelen hiukan pankkiasioita… ostelen pulaan joutuneiden ammattitoverieni varastoja, lainailen rahoja niille, jotka ovat ahtaalla maksuistaan."
"Ilman koronkiskomistako?.."
"Voi, monsieur, viime viikolla minulla oli puistokujassa kaksi kohtausta sen sanan johdosta, jonka tuossa lausuitte!"
"Niinkö!"
"Saattepa kuulla: asia koski erästä lainaa… Lainanottaja antoi minulle vakuudeksi lähetyksen jauhosokeria sillä puheella, että minä saisin sen myydä, ellei lainaa suoritettaisi takaisin määräaikana. Lainasin hänelle tuhannen livreä. Hän ei maksanut; minä myin sokerin kolmestatoista sadasta livrestä. Hän sai sen kuulla ja vaati minulta sataa écua. Minä tietysti kieltäysin… väittäen saaneeni hintaa vain yhdeksänsataa livreä. Hän sanoi minua koronkiskuriksi. Pyysin häntä uudistamaan syytöksensä puistokujan takana. Hän oli entinen kaartilainen, hän tuli, ja minä lävistin häneltä vasemman reiden teidän miekallanne."
"Hitto, harjoitatpa tuottoisaa pankkiliikettä!" sanoi d'Artagnan.
"Ottaessani yli kolmentoista prosentin olen valmis tappeluun", vastasi Planchet; "sellainen on luonteeni."
"Älä ota enempää kuin kaksitoista", neuvoi d'Artagnan, "ja sano muuta välityspalkkioksi ja vahingonvakuutukseksi."
"Olette oikeassa, monsieur. Mutta se teidän liikehommanne?"
"Ah, Planchet, se on pitkällinen ja vaikea selittää."
"Aloittakaa kuitenkin."
D'Artagnan kierteli viiksiään kuin hämillään hankkeestansa ja epäillen uskottuaan.
"Onko kysymys rahojen sijoittamisesta?" tiedusti Planchet.
"On kyllä."
"Hyvällä voitolla?"
"Varsin kauniilla: neljänsadan prosentin osingolla, Planchet."
Planchet iski nyrkkinsä pöytään niin voimakkaasti, että pullot hypähtivät kuin pelästyneinä.
"Jumaliste, onko se mahdollista?"
"Luulen homman tuottavan enemmänkin", vastasi d'Artagnan kylmäverisesti, "mutta mieluummin esitän alimman arvion."
"Tuhannen tulimmaista!" sanoi Planchet siirtyen lähemmäksi; "sepä suurenmoista!.. Voiko siihen sijoittaa paljonkin rahoja?"
"Kaksikymmentätuhatta livreä kumpainenkin, Planchet."
"Teidän koko omaisuutenne, monsieur. Kuinka pitkäksi ajaksi?"
"Kuukaudeksi."
"Ja siitä saamme?"
"Viisikymmentätuhatta livreä kumpainenkin; laske itse."
"Tavatonta!.. Sellaisen kaappauksen puolesta täytyy kai tapella oikein riivatusti?"
"Luulen tosiaan, että tappeluakin tulee melkoisesti", myönsi d'Artagnan yhä yhtä levollisesti; "mutta tällä kertaa, Planchet, meitä on kaksi, ja minä otan kaikki iskut omalle osalleni."
"Monsieur, en sallisi…"
"Sinä et voi olla mukana, Planchet, sillä siinä tapauksessa sinun olisi jätettävä kauppapuotisi."
"Homma ei siis ole Pariisissa suoritettava?"
"Ei."
"Ahaa! Ulkomailla?"
"Englannissa."
"Oikea keinottelun maa tosiaan", myönsi Planchet; "tunnen sen hyvinkin… Olematta liian utelias saanen kysyä, mitä alaa hanke koskee, monsieur?"
"Se on korjaushomma, Planchet."
"Rakennustenko korjausta?"
"Niin, rakentelua; me palautamme entiseen asuunsa Whitehallin."
"Se on tärkeä yritys… Ja te luulette kuukauden riittävän?"
"Minä vastaan siitä."
"Se jää teidän asiaksenne, monsieur, ja kun te kerran ryhdytte siihen…"
"Niin, se jää minun asiakseni. Olen saanut tarkat tiedot… kuitenkin tekisi mieleni neuvotella sinun kanssasi."
"Liian suuri kunnia… minä en ymmärrä rakennustaidetta."
"Olet väärässä, Planchet; sinä olet oivallinen arkkitehti – minun veroiseni – siihen tehtävään, mistä nyt on kysymys."
"Kiitän…"
"Tunnustan tunteneeni kiusausta tarjota osuuden kolmelle ystävälleni, mutta he ovat poissa kotoa… Ikävää kyllä, minä kun en tiedä rohkeampia ja älykkäämpiä miehiä."
"Kas, näyttää siltä kuin tässä tulisi kilpailua, kiistaa mukaanpääsemisestä?"
"Niin kylläkin, Planchet, niin kyllä…"
"Olen kiihkeä kuulemaan yksityiskohtia, monsieur."
"Kuuntele tarkoin, Planchet, mutta lukitse ensin kaikki ovet."
"Kyllä, monsieur."
Ja Planchet toimitti heidät lukkojen taa.
"Hyvä! Tule nyt lähemmäksi."
Planchet totteli.
"Ja avaa ikkuna, jotta katuhälinä ehkäisee kaikkia mahdollisia kuuntelijoita."
Planchet toteutti tämänkin varokeinon, ja huutojen, rätinän, haukunnan ja tömistelyn melu tunkeusi huoneeseen niin räikeänä, että d'Artagnan itsekin huumaantui. Hän tyhjensi sitten lasillisen valkoista viiniä ja aloitti seuraavasti:
"Planchet, minulla on aatos."
"Voi, monsieur, ei se olekaan ensi kertaa!" vastasi maustekauppias läähättäen jännityksestä.
20.
Millainen yhtiö perustetaan Kultaisessa Huhmaressa Rue des Lombardsin varrella herra d'Artagnanin aatoksen toteuttamiseksi
D'Artagnan vaikeni toviksi, jollaikaa hän ei näyttänyt johtavan mieleensä vain yhtä aatosta, vaan koko ajatuselämänsä. Sitten hän jatkoi:
"Voinen olettaa, hyvä Planchet, että olet kuullut puhuttavan Kaarlo I: stä, Englannin kuninkaasta?"
"Tottahan toki, monsieur, kun te juuri läksitte Ranskasta toimittamaan hänelle apua ja hän oli vetää teidät mukanaan tuhoon, sortuessaan avustanne huolimatta."
"Aivan
