yhden ainoan kerran —
FRANZISKA.
Että hän pakottaa meidät itse rientämään tätä toiveitten täyttymistä kohti: jos vain löydämme hänet, niin saa hän tämän maksaa! – Kunpa tuo mies tällävälin ei vain jo olisi täyttänyt toiveitaan ja me saisi täällä tietää —
NEITI
(tuskaisesti ja kiivaasti). Että hän on kuollut?
FRANZISKA.
Teidän tähtenne, armollinen neiti; jonkun toisen sylissä. —
NEITI.
Sinä kiusanhenki! Odota, Franziska, kyllä tämän vielä edestäsi löydät! – Mutta pakise vain; muutoin nukahdamme uudelleen. – Hänen rykmenttinsä hajoitettiin heti rauhanteon jälkeen. Kukapa tietää, minkälaiseen laskujen ja todisteitten sekamelskaan hän siten on joutunut? Kukapa tietää, mihin toiseen rykmenttiin, mihin kaukaiseen maakuntaan hänet on siirretty? Kukapa tietää, mitkä seikat – Joku koputtaa.
FRANZISKA.
Sisään!
TOINEN KOHTAUS
Isäntä. Edelliset.
ISÄNTÄ
(pistäen päänsä esiin). Sallitaanko, armollinen herrasväki? —
FRANZISKA.
Herra isäntämmekö? – Sisään vain kokonaan.
ISÄNTÄ
(kynä korvan takana, kädessä paperilehti ja kirjoituskojeet). Minä tulen, armollinen neiti, toivottamaan teille nöyrimmästi hyvää huomenta, – (Franziskalle) ja myöskin teille, kaunis lapseni —
FRANZISKA.
Kohtelias mies!
NEITI.
Me kiitämme.
FRANZISKA.
Ja toivotamme teillekin hyvää huomenta.
ISÄNTÄ.
Rohkenenko kysyä, miten teidän armonne on levännyt ensimäisen yönsä minun kehnon kattoni alla? —
FRANZISKA.
Katto ei ole niinkään kehno, herra isäntä, mutta vuoteet olisivat voineet olla paremmat.
ISÄNTÄ.
Mitä kuulen? Huonostiko nukuttu? Kenties ylenpalttinen väsymys matkan jälkeen —
NEITI.
Mahdollista kyllä.
ISÄNTÄ.
Tietysti! tietysti! sillä muuten – — jos kuitenkin jokin seikka ei olisi täysin vastannut teidän armonne vaatimuksia, niin suvaitkoon teidän armonne vain käskeä.
FRANZISKA.
Hyvä, herra isäntä, hyvä! Emme me kursastelekaan, ja kaikkein vähimmin käy ravintolassa kitsasteleminen. Kylläpähän sanomme, mitä haluamme.
ISÄNTÄ.
Tämän lisäksi tulen samalla – (vetäen kynän esiin korvan takaa).
FRANZISKA.
No? —
ISÄNTÄ.
Epäilemättä teidän armonne jo tuntee poliisilaitoksemme viisaat määräykset —
NEITI.
En laisinkaan, herra isäntä —
ISÄNTÄ.
Meitä isäntiä on kielletty antamasta asuntoa neljääkolmatta tuntia kauvemmaksi kenellekään vieraalle, mitä säätyä ja sukua hän lieneekin, jättämättä asianomaiseen paikkaan kirjallista ilmoitusta hänen nimestään, kotipaikastaan, arvostaan ja siitä, missä asioissa ja kuinka kauvan hän täällä aikoo viipyä, ja niin edespäin.
NEITI.
Hyvä on.
ISÄNTÄ.
Teidän armonne suvainnee siis – (astuen erään pöydän luo ja valmistautuen kirjoittamaan).
NEITI.
Varsin mielelläni. – Nimeni on —
ISÄNTÄ.
Lyhyt silmänräpäys kärsivällisyyttä! (Kirjoittaa.) »Dato, 22:s p. elokuuta a. c. tänne Espanjan Kuninkaaseen saapunut» – Nyt teidän nimenne, armollinen neiti?
NEITI.
Neiti von Barnhelm.
ISÄNTÄ
(kirjoittaa) »von Barnhelm» – Saapuen? mistä, armollinen neiti?
NEITI.
Tiluksiltani Saksista.
ISÄNTÄ
(kirjoittaa) »Tiluksilta Saksista» – Saksista! Kas, kas, Saksista, armollinen neiti? Saksista?
FRANZISKA.
No? miksikäs ei? Ei kai tässä maassa pidetä syntinä, että on Saksista kotoisin?
ISÄNTÄ.
Syntinä! Varjelkoon! sehän olisi sitten aivan uuden uutukainen synti! —
Saksista siis? Kas, kas, Saksista! Se rakas Saksi! – Saksi ei ole
pieni, vaan on siellä useita – kuinka sanoisin? – alueita, maakuntia.
– Poliisilaitoksemme on tuiki tarkka, armollinen neiti. —
NEITI.
Ymmärrän: siis tiluksiltani Thüringistä.
ISÄNTÄ.
Thüringistä! Niin, se on parempi, armollinen neiti, se on täsmällisempää. (Lukee ja kirjoittaa) »Neiti von Barnhelm, saapuen tiluksiltaan Thüringistä, ynnä kamarirouva ja kaksi palvelijaa» —
FRANZISKA.
Kamarirouva? se olen kai minä?
ISÄNTÄ.
