Miten te todistatte minulle, että te puhutte totta?
50
Te ette ole se, joksi te sanotte itseänne.
51
Niin, tietysti.
52
86:n rykmentin tarkk'ampujat, eteenpäin!
53
Se opettaa heitä tekemään murhapolttoja.
54
Sananparsi: saa olla omassa vapaudessaan. Suom. muist.
55
Lapseni, minä rakastan teitä ja olen tuntenut teidät pitkän aikaa.
56
Kiitos, rakas ystävä, että tulit.
57
Lähetän luoksenne yhden kenraali-adjutanteistani keskustelemaan kanssanne monista tärkeistä asioista. Pyydän teidän armoanne uskomaan kaikkeen, mitä hän sanoo, ja varsinko kun hän rupeaa ilmaisemaan teille niitä arvonannon ja erityisen kunnioituksen tunteita, joita minä olen jo ammoin sitte tuntenut teitä kohtaan. Rukoilen Jumalaa, jotta Hän pitäisi teidät pyhässä suojeluksessaan.
58
Jälkipolvet kiroaisivat minut, jos minua pidettäisiin jonkun sopimuksen alkuunpanijana, olipa se minkälainen tahansa. Tämä on meidän kansamme mielipide.
Kerrotaan, että kreivitär parka on hyvin huonona. Lääkäri on sanonut, että se on sydämen kouristusta.
2
Vanha kreivi kuuluu olevan hyvin suruissaan. Hän oli ruvennut itkemään kuin lapsi, kun lääkäri oli sanonut, että tapaus on vaarallinen.
3
Teidän tietonne saattavat olla paremmat kuin minun. Mutta minä olen saanut tietää hyvistä lähteistä, että tuo lääkäri on hyvin oppinut ja taitava mies. Hän on Espanjan kuningattaren henkilääkäri.
4
Minusta se on mainio!
5
Petropolin sankari.
6
Keisari lähettää itävaltalaiset liput, nuo ystävyyden harhailevat liput, jotka hän on löytänyt oikean tien ulkopuolelta.
7
Mainiota, mainiota!
8
Varsovan matkan varrelta ehkä.
9
Mikä voima! Mikä sanontatapa!
10
Saatte nähdä.
11
Sydämen kouristuksen.
12
Espanjan kuningattaren henkilääkäri.
13
Surunvalitus-käyntien.
14
Joka muukalaisenakin oli venäläinen sydämeltään ja mieleltään.
15
Armollisin hallitsija.
16
Jonka leimu valaisi hänen tietään.
17
Tuotteko minulle surullisia uutisia, eversti?
18
Hyvin surullisia, Teidän Majesteettinne, Moskovan luovuttamisesta.
19
Onko tosiaankin minun ikivanha pääkaupunkini luovutettu taistelutta?
20
Onko vihollinen marssinut kaupunkiin?
21
On, Teidän Majesteettinne, ja tätä nykyä se on palanut poroksi. Minun lähtiessäni oli se liekkien vallassa.
22
Minä näen, eversti, kaikesta siitä, mikä parhaillaan tapahtuu, että Kaitselmus vaatii meiltä suuria uhrauksia. Olen kaikessa valmis taipumaan Hänen tahtoonsa; mutta sanokaa, Michaud, minkälaisena te jätitte armeijan, joka taistelutta luovutti minun ikivanhan pääkaupunkini? Ettekö huomanneet sen mielen olevan masennuksissa?
23
Hallitsija, sallitteko minun puhua avomielisesti, niin kuin rehellisen sotilaan tulee puhua?
24
Eversti, minä vaadin aina sitä. Älkää salatko mitään, minä tahdon ehdottomasti tietää koko totuuden.
25
Sanaleikin.
26
Teidän Majesteettinne! Minun lähtiessäni armeijasta, oli se kokonaisuudessaan, päälliköistä alkaen viimeiseen sotamieheen saakka ilman poikkeusta, suuren, epätoivoisen pelon vallassa.
27
Kuinka? Voivatko minun venäläiseni masentua onnettomuuksista?.. Ei koskaan!..
28
Teidän Majesteettinne, he pelkäävät vain sitä, ettei Teidän Majesteettinne hyväsydämisyydessään taipuisi tekemään rauhaa. He palavat kärsimättömyydestä saada taistella ja osottaa Teidän Majesteetillenne oman henkensä hinnalla, miten uskollisia he teille ovat!..
29
Ah! Te saatte minut tyyntymään, eversti.
30
No niin, palatkaa armeijaan ja sanokaa meidän urhoillemme, sanokaa kaikille minun hyville alamaisilleni kaikkialla, missä vain kulette, että sitte kun minulla ei enää ole ainoatakaan sotamiestä, minä itse astun rakkaan aatelini ja kelpo talonpoikieni etunenään ja siten käytän valtakuntani viimeiset voimat. Niitä on enemmän kuin vihol
minulle todistaa, että te ette valehtele?
