valkamoille.Ei ollut isoni pursi
Eikä velloni venonen.
Oli pursi, Kestin pursi.
Miehen vierahan venonen.
Kesti purresta puhuvi,
Venehestä veskoroivi:
"Tule, neito, purtehein,
Astuos alukseheni!"
Minä vasten vastaelin
Ja sanoin sanalla tällä:
"Eipä käskenyt emoni
Tätä lasta laivahasi,
Purtehen meristen miesten,
Joutomiesten juoniloihin."
Kesti purresta puhuvi:
"Lähe pois, elekä huoli,
Tule minun turvihini.
Käy käsivarrelleni,
Pohatalle puolisoksi,
Kauppamiehelle kanaksi."
Minä vasten vastaelin:
"Jos lähen venohehesi.
Mull' ompi kiviset kengät,
Sukat sukkuiset sisässä,
Polen puhki puisen purren,
Halki haapaisen venehen,
Kivisillä kengilläni,
Sukillani sukkuisilla."
Kesti saattavi sanoa,
Itse purresta puhuvi:
"Polkisitko purren puhki,
Halki haapaisen venoni,
Kyll' on päiviä kesässä,
Sykysyssä vietinkiä,
Milloin pursi paikatahan,
Veno lauoin veistetähän."
Kesti arkkunsa avasi,
Kimahutti kirjokannen,
Antoi mulle pienen paian,
Pienen paian palttinaisen;
Niin se paita pellavainen
Vaati verkaista hametta,
Niin se verkainen hamehut
Vaati vyötä kullatuista,
Niin se vyöhyt kullatuinen
Tahtoi raskasta raha'a,
Niin ne raskahat rahani
Tahtoi nuorta kauppamiestä.
Niin mun kerran Kesti petti,
Mie menin keralle Kestin,
Kauppamiehelle kanaksi,
Pohatalle puolisoksi,
Vasten kieltoa emoni,
Varotusta vanhempani.
Syötin Kestin, juotin Kestin,
Talven syötin talkkunoilla,
Sykysyn sianlihoilla;
Hankin voit, tupakan ostin,
Lihat hankin, leivät hankin,
Kalat hankin kaikenlaiset.
Kesti taisi talven syöä.
Sekä syöä jotta juoa,
Paljon pantua olutta,
Ruokia rakennetuita,
Söi mun syötetyt sikani,
Joi mun joulutynnyrini,
Vuotteli kesän tuloa,
Tuota toivoi Kestin laiva,
Kestin laiva, Kestin lapset,
Kestin entinen emäntä.
Muut kaikki kesä'ä toivoi,
Vuotteli kesän tuloa,
Yksin pelkäsi petäjä,
Kuorensa kokottavaksi,
Varaeli vastaskoivu
Oksansa otettavaksi.
Kesti vuotteli kesä'ä,
Kun tiesi kesän tulevan,
Kantoi hahtehen kalunsa,
Venehesen vei omansa,
Lykkäsi venon vesille,
Veti päälle purjehia,
Itse istuihe perähän,
Laittelihe laskemahan,
Heitti raukan rannikolle,
Verevän vesikivelle,
Kultansa kujertamahan,
Kaunoisensa katsomahan,
Ijäksensä itkemähän,
Kuuksensa kujertamahan.
Tuli tuuli tuolta maalta
Puhui purjehen sijahan,
Työnti laivan lainehille,
Ulommaksi uittelevi;
Minä raukka rannikolla,
Vienonen vesikivellä,
Itkin äänellä isolla
Sekä Ukkoa rukoilin:
"Kosta, Ukko, säien voima,
Aalto ankara kohota,
Hurja'a hukuttamahan,
Mielipuolta painamahan;
Tuo, Jumala, pohjatuuli,
Nosta tuuli luotehelta,
Tuuli lännestä lähetä
Sekä vielä iästä,
Vie vienonen kallellehen,
Sysäele syrjällehen!"
Tuo Ukko, ylinen herra,
Nosti pilven luotehelta,
Nosti suuren säien voiman,
Aallon ankaran kohotti,
Kaatoi laivan kallellehen,
Sysähytti syrjällehen.
"Kutti, kutti, keito Kesti,
Sehän oikein olikin,
Niin sun kävi, kuin pitiki:
Ei ole aina Annin armot,
Annin armot, Annin tyynyt,
Ei ele Annin pää-alaiset,
Eikä Annin kirjavaipat;
Anni ei nyt suuta anna,
Meren aalto antelevi,
Meren
