Aalbergin yksityisessä elämässä oli kevättalvella se muutos tapahtunut, että hänen miehensä, Lauri Kivekäs, oli kuollut 26 p. maalisk.
2
Seuraavassa emme aio huomioon ottaa missä määrin suunnitelma toteutettiin taikka kertoa kiertomatkan vaiheita. Se muodostaa näet luvun taiteilijattaren elämäkerrassa eikä Suomalaisen teatterin historiassa.
3
Tosin kyllä sillä ehdolla että Ida Aalberg huhtikuulla näyttelisi Suomalaisessa teatterissa. Taiteilijatar myöntyikin siihen, mutta jostakin syystä koko vaihtotuuma sittemmin raukesi.
4
Tämä luku oli jo valmis, kun meille lähetettiin seuraava ote eräästä Bergbomin kirjeestä, jossa hän 11/10 näin lausuu mielensä Ida Aalbergista ja hänen turneestaan: "Se mitä kerroitte Ida Aalbergista sai minut oikein alakuloiseksi. Ida raukka, niinkö pian hänen toiveensa raukesivat. Minä olen ylipäätään tuominnut häntä lempeämmin kuin ihmiset yleensä, sillä minä tiedän että supattajat paraasta päästä ovat johtaneet hänet ajattelemattomaan yritykseen. Tällä en tarkota hänen ulkomaanmatkaansa ylimalkaan, sillä minusta hänen pyyntinsä näytellä suuremmalle yleisölle on täysin oikeutettu. Tarkotan hänen päätöstään omin voimin ja jonkunlaisella uhalla Suomalaista teatteria kohtaan toimeenpanna suunnitelmansa. En tarvitse vakuuttaa, että hänellä on aina sijansa meillä; meillä on yhtä vaikea ilman häntä kuin hänellä ilman meitä. Se päivä, jona hän palaa, on oleva ilon päivä sekä minulle että hänen entisille tovereilleen."
5
Oskari Salo, s. 1869 Porissa, työnjohtaja J. G. Petterssonin poika, erosi 1887 Porin lyseestä mennäkseen Aspegrenin kansanteatteriin, josta hän kuuden vuoden päästä muutti Suomalaiseen teatteriin.
6
Niilo Stenbäck (sittemmin Kivekäs), s. Rautalammilla 1864 (Naimi Kahilaisen veli, kts III, s. 277), oltuaan neljä vuotta Mikkelin lääninhallituksen konttoristina mennyt 1890 Aspegrenin teatteriin, josta 1892 muuttanut Suomalaiseen. Eronnut heikontuneen terveytensä tähden 1895.
7
Kaarlo Kustaa Keihäs, s. 1868 Limingassa, maanviljelysneuvojan John Spjutin poika, ollut maalari, Helsingin taideteollisuusyhdistyksen keskuskoulussa suorittanut käsityöläiskoulujen opettajakurssin ja nauttinut yksityistä opetusta piirustuksessa, opettaja Helsingin räätäliopistossa, tullut teatteriin 1892.
8
Konrad Tallroth, s. Nurmossa 1872; vanhemmat rovasti A. E. Tallroth ja Cecilia Forsman; teatterin jäsenenä 1893-97.
9
Maria Alexandra Rängman, s. 7/8 1870 Ylistarossa; vanhemmat kauppias Joh. Rängman ja Emilia Alexandra Molin. Nti K. Avellanin oppilaana nti Rängman tuli teatteriin syksyllä 1893 ja käytettiin erinäisissä vaativissa roolissa.
10
Julius Sario (Lindroos, vasta myöhemmin ottanut varsinaiseksi nimekseen Sario), s. 1872 Tampereella, kansakoulunopettajan poika; ylioppilas 1890, teatterin jäsen 1893-94.
11
Kustakin kappaleesta suoritettiin 100 mk tekijäpalkkiota.
12
Aug. Lindberg oli sama näyttelijä, jonka ansiopuolet Bergbom oli oivaltanut jo 21 vuotta sitten, aikana jolloin Ruotsalaisen teatterin yleisö ei vielä aavistanutkaan hänen tulevaisuuttaan (kts II, s. 23).
13
"Une pièce est une tranche de vie mise sur la scène avec art."
14
Tulemme mökkien köyhäin ja kätkettyjen, hiljaisten ja unohdettujen luota. Ne muistavat miten näit vaivaa tuodaksesi lohdutusta ja tukea, ne seppelöivät rukouksilla, jotka taivas kuulee, 60-vuotiaan harmenevat kiharat..
15
Tekijäpalkkio Kumarrusmatkasta oli 300 mk.
16
"Adressiriita" tarkotti onnentoivotusadressin lähettämistä nuoren keisarin morsiamelle. Se päättyi niin, että kaksi adressia lähetettiin, toinen suomenkielinen, kansallismielisten naisten allekirjoittama, toinen saksankielinen niiden puolesta, jotka eivät katsoneet mahdolliseksi panna nimeään edellisen alle.
17
Aikaisemmin oli Ida Aalbergille hänen vieraillessaan suoritettu 150 mk näytännöstä; nyt hänelle maksettiin 300 mk illasta. Tämän muutoksen johdosta ei enään annettu lahjanäytäntöä, jolla ennen oli hänen tulojaan lisätty.
18
Martti Wuori on hyväntahtoisesti käytettäväksemme antanut muistoonpanoja suhteestaan Suomalaiseen teatteriin ja Bergbomiin. Niistä otamme seuraavat kohdat, jotka koskevat hänen ensimäistä näytelmäänsä, Ihmisten tähden (kts III, s. 403), sekä tässä puheena olevaa Ryöstöä. – Keväällä 1891 tekijä oli lähettänyt edellisen kappaleen käsikirjoituksen Bergbomille, ja oli tämä luettuaan sen ilmottanut tulevansa tapaamaan häntä Pietarissa. "Myöhemmin samana keväänä", kertomus jatkuu, "sainkin eräänä päivänä, kotiin tultuani, Bergbomin käymäkortin, jossa hän pyysi minua iltasella tulemaan luokseen 'puhumaan yhteisestä asiastamme'. Pietarissa käydessään hän tavallisesti asui n.s. 'Suomalaisessa kortteerissa' Gontsharnajakadun varrella. Se on sama tonttipaikka, joka luultavasti vieläkin kuuluu Suomen kruunulle ja jossa, paitse ulkohuonerakennuksia, ei ollut muuta kuin jotensakin rappeutunut, pihan oikealle syrjälle rakennettu kaksikerroksinen kartano. Siinä muudan suomalais-venäläinen Abramov piti huokeahintaista majataloa suomalaisille. Koko laitos (muistaakseni on kartanon numero 20), joka ei ole kaukana Nikolain (s.o. Moskovan) rautatien asemalta, mutta kuitenkin jotensakin syrjässä keskikaupungista, ei tee tahi ei ainakaan silloin tehnyt miellyttävää vaikutusta. Mutta tohtorihan ei ollut vaativainen elantotavoissaankaan. 'Suomalaisessa kortteerissa' tuli toimeen suomenkielellä, kaikenlaisten Venäjällä vallitsevien muodollisuuksien suhteen (niinkuin esim. passiin nähden) siellä ei oltu kovin ankaroita, ja kun Bergbom ateriansa luultavasti söi muualla, niin ei hän suurempaa mukavuutta kaivannut, mihin päänsä kallistaa. Niinpä nyt huone, johon hänen luokseen astuin, oli yksi-ikkunainen, kapea, pienehkö kamari, jossa seisoi pöytä ikkunan edessä, pari tuolia, sänky, piironki ja pesulaitos. Piirongin laatikosta, johon matkatavarat olivat sekaisin sullotut, veti tohtori esille sukkaparin, jotka pani jalkaansa, jääden sukkasilleen tallustelemaan,
1
Ida Aalbergin yksityisessä elämässä oli kevättalvella se muutos tapahtunut, että hänen miehensä, Lauri Kivekäs, oli kuollut 26 p. maalisk.
2
Seuraavassa emme aio huomioon ottaa missä määrin suunnitelma toteutettiin taikka kertoa kiertomatkan vaiheita. Se muodostaa näet luvun taiteilijattaren elämäkerrassa eikä Suomalaisen teatterin
