henkensä osasessa, joka on heidän sisimmässään; ja samoin Isä on tällaisen kuolevaisen ja tahdollisen olennon persoonallisuuden alkulähde.
32:4.6 (363.4) Nämä Universaalisen Isän lahjoittamat Ajatuksensuuntaajat ovat verrattain erillään kaikesta muusta; ne asustavat ihmismielissä, mutta niillä ei ole mitään selvästi havaittavaa yhteyttä paikallisluomuksen eettisiin asioihin. Ne eivät suoranaisesti koordinoidu serafien palveluun eivätkä järjestelmien, konstellaatioiden tai paikallisuniversumien hallintoon eivätkä edes sen Luoja-Pojan harjoittamaan vallankäyttöön, jonka tahto on hänen universuminsa korkein laki.
32:4.7 (363.5) Kuolevaisten sisimmässä olevat Suuntaajat ovat eräs Jumalan erillisistä mutta toisiinsa liittyvistä tavoista pitää yhteyttä hänen kutakuinkin infiniittisen luomistuloksensa luotuihin. Tällä tavoin hän, joka on näkymätön kuolevaiselle ihmiselle, ilmaisee läsnäolonsa, ja jos hän voisi, hän näyttäytyisi meille vielä muillakin tavoin, mutta tällainen pitemmälle menevä paljastuminen ei ole jumalallisesti mahdollista.
32:4.8 (363.6) Kykenemme käsittämään ja ymmärtämään mekanismin, jolla Pojat saavat käyttöönsä yksityiskohtaista ja täydellistä tietoa hallintaansa kuuluvista universumeista. Mutta emme kykene täysin käsittämään menetelmiä, joiden avulla Jumala on niin täydellisesti ja henkilökohtaisesti perillä universumien universumin yksityiskohdista, vaikka kykenemmekin tiedostamaan sen väylän, jota kautta Universaalinen Isä voi saada tietoa suunnattoman luomakuntansa olennoista ja ilmaista heille läsnäolonsa. Persoonallisuuspiirin kautta Isä on tietoinen — hän saa henkilökohtaista tietoa — koko luomistuloksen kaikkien universumien kaikissa järjestelmissä olevien kaikkien olentojen kaikista ajatuksista ja teoista. Vaikkemme täysin käsitäkään tätä menetelmää, jolla Jumala on yhteydessä lapsiinsa, voimme kuitenkin tuntea itsemme vahvemmiksi sen vakuutuksen turvin, että ”Herra tuntee lapsensa” ja että ”Hän” meitä jokaista ajatellen ”ottaa huomioon, missä me synnyimme.”
32:4.9 (363.7) Universaalinen Isä on hengellisessä mielessä läsnä universumissasi ja sydämessäsi yhden keskusasuinsijan Seitsemään Valtiashenkeen kuuluvan Hengen kautta, ja eritoten sen jumalallisen Suuntaajan kautta, joka elää ja työskentelee ja odottaa kuolevaisen mielen syvyyksissä.
32:4.10 (363.8) Jumala ei ole itsekeskeinen persoonallisuus, vaan Isä jakaa minuuttaan auliisti luomakunnalleen ja luoduilleen. Hän elää ja toimii, ei vain Jumaluuksissa, vaan myös Pojissaan, joiden tehtäväksi hän uskoo kaiken, mikä heidän on jumalallisessa mielessä mahdollista tehdä. Universaalinen Isä on toden totta luopunut jokaisesta sellaisesta tehtävästä, jonka voi suorittaa joku toinen olento. Ja tämä pitää paikkansa yhtä hyvin kuolevaiseen ihmiseen kuin siihen Luoja-Poikaankin nähden, joka Jumalan sijasta hallitsee paikallisuniversumin päämajassa. Tässä näemme, miten Universaalisen Isän ihanteet ja loputon rakkaus toteutuvat käytännössä.
32:4.11 (364.1) Tässä universaalisessa minuutensa lahjoittamisessa meillä on ylen määrin todistetta sekä Isän olemuksen suuruudesta että sen suurenmoisuudesta. Jos Jumala on universumeiksi jakautuvalta luomakunnalta jotakin minuudestaan pidättänyt, silloin hän tästä jäännöksestä lahjoittaa yltäkylläisen tuhlailevasti maailmojen kuolevaisille Ajatuksensuuntaajat, nuo ajallisuuden Salaperäiset Opastajat, jotka niin kärsivällisesti asuvat ikuiseen elämään ehdolla olevissa kuolevaisissa.
32:4.12 (364.2) Universaalinen Isä on antanut minuuttaan, jotta hän, jos niin voisimme sanoa, rikastuttaisi koko luomakuntaa sillä, että sillä on persoonallisuus, ja että sillä on hengellisyyden saavuttamisen potentiaali. Jumala on antanut meille minuuttaan, jotta voisimme olla hänen kaltaisiaan, ja hän on pidättänyt itselleen valtaa ja kunniaa vain sen verran kuin on välttämätöntä niiden asioiden ylläpitämiseksi, joita kohtaan hän tuntemansa rakkauden vuoksi on näin luopunut kaikista muista asioista.
5. Ikuinen ja jumalallinen tarkoitus
32:5.1 (364.3) Universumien kulkuun avaruuden läpi sisältyy suuri ja ylevä tarkoitus. Mikään ei ole turhaa siinä kamppailussa, jota te kuolevaisina käytte. Olemme kaikki osa valtavaa suunnitelmaa, jättiläismäistä hanketta, ja juuri hankkeen suunnattomuus estää meitä siitä yhden ainoan hetken tai yhden ainoan elämän kuluessa näkemästä kovinkaan paljon. Olemme kaikki osa ikuista projektia, jota Jumalat valvovat ja toteuttavat. Koko ihmeellinen ja universaalinen mekanismi etenee majesteettisesti avaruuden halki Ensimmäisen Suuren Lähteen ja Keskuksen infiniittisen ajatuksen ja ikuisen tarkoituksen sävelten poljennossa.
32:5.2 (364.4) Ikiaikojen Jumalan ikuinen tarkoitus on ylevä hengellinen ihanne. Ajalliset tapahtumat ja aineelliseen olemassaoloon kuuluvat kamppailut eivät ole kuin väliaikaisia rakennustelineitä, jotka toimivat siltana toiselle puolen, hengellisen todellisuuden ja ylimaallisen olemassaolon luvattuun maahan. Teidän, kuolevaisten, on tietenkin vaikea ymmärtää ajatusta ikuisesta tarkoituksesta; ette itse asiassa kykene ymmärtämään edes ajatusta ikuisuudesta, jostakin, joka ei koskaan ala eikä koskaan lopu. Kaikella, mikä on teille tuttua, on loppunsa.
32:5.3 (364.5) Onpa kysymys yksilön elämästä, maailman eliniästä tai yhteen kytkeytyvän tapahtumasarjan kronologiasta, näyttää helposti siltä, että olemme tekemisissä irrallisen aikajakson kanssa; kaikella näyttää olevan alku ja loppu. Ja näyttäisi siltäkin, että tällaisten kokemusten, elämäin, aikakausien tai ajanjaksojen sarja peräkkäin järjestettynä muodostaa suoraviivaisen tien — irrallisen ajallisen tapahtuman, joka välähtää hetkellisesti ikuisuuden äärettömien kasvojen ylitse. Mutta katsellessamme kaikkea tätä kulissien takaa laajempi näköala ja täydellisempi ymmärtämys panevat ajattelemaan, että tuollainen selitys on riittämätön, irrallinen ja täysin mahdoton antamaan oikeaa kuvaa ajallisuuden tapahtumista ja muutoinkaan suhteuttamaan niitä ikuisuuden pohjimmaisiin tarkoituksiin ja perusreaktioihin.
32:5.4 (364.6) Jotta asia saataisiin selitetyksi kuolevaisen mielelle, näyttää minusta tilanteeseen paremmin sopivalta käsittää ikuisuus sykliksi ja ikuinen tarkoitus loputtomaksi kehäksi, ikuisuuden sykliksi, joka on jollakin tavoin synkronoitu ajallisuuden ohimenevien aineellisten syklien kanssa. Kun kysymys on niistä aikasektoreista, jotka liittyvät ikuisuuden sykliin ja muodostavat siitä osan, meidän on pakostakin käsitettävä, että sellaiset lyhytikäiset ajanjaksot syntyvät, elävät ja kuolevat aivan samoin kuin ajallisuuden lyhytikäiset olennotkin syntyvät, elävät ja kuolevat. Useimmat ihmiset kuolevat, koska he eivät ole onnistuneet saavuttamaan Suuntaajaan fuusioitumisen edellyttämää henkitasoa, ja näin kuolemassa tapahtuva muodonmuutos jää ainoaksi mahdolliseksi menetelmäksi, jolla he voivat vapautua ajallisuuden kahleista ja aineellisen luomakunnan siteistä ja sillä keinoin saada kyvyn kulkea hengellisessä tahdissa eteenpäin marssivan ikuisuuden kulkueen kanssa. Ajallisuudessa elettävästä koetteluelämästä ja aineellisesta olomuodosta selviydyttyänne teille käy mahdolliseksi jatkaa eteenpäin ikuisuuden tuntumassa, jopa ikuisuuden osana, ja kiertää iäti avaruuden maailmojen mukana pitkin ikuisten aikakausien kehää.
32:5.5 (365.1) Ajan sektorit ovat kuin persoonallisuuden leimahdukset ajallisessa muodossa; ne ilmestyvät hetkeksi ja katoavat sitten ihmisten näkyviltä vain ilmestyäkseen taas uusina vaikuttajina ja entistä jatkavina tekijöinä ikuista kehää loputtomasti kiertävässä elämän korkeammassa muodossa. Ikuisuutta voi tuskin käsittää suoraviivaiseksi tieksi sen valossa, että uskomme rajalliseen universumiin, joka kulkee pitkin valtavaa, pitkänomaista kehää Universaalisen Isän keskusasuinpaikan ympäri.
32:5.6 (365.2) Ikuisuus on ajallisuuden finiittiselle mielelle suoraan sanoen käsittämätön. Ette yksinkertaisesti voi sitä tajuta; ette voi sitä ymmärtää. Minäkään en sitä täysin pysty mielessäni hahmottamaan, ja vaikka pystyisinkin, minun olisi mahdotonta välittää käsitystäni ihmismielelle. Olen kaikesta huolimatta tehnyt voitavani esittääkseni edes jotakin näkemyksestämme, kertoakseni teille edes vähän
