tahdon todellisen infiniittisyyden ikuisuusintensiota. Tätä käsitettä nimitetään toisinaan Isä-Infiniittiseksi.
0:3.25 (6.5) Paljon siitä hämmennyksestä, jota kaikkiin eri ryhmiin kuuluvat, ylhäiset ja vaatimattomat, olennot osoittavat pyrkiessään löytämään Isä-Infiniittisen, johtuu heidän käsityskykynsä rajoittuneisuuksista. Universaalisen Isän absoluuttinen ensisijaisuus ei ole ilmeistä infiniittisyyttä alemmilla tasoilla. On sen vuoksi luultavaa, että vain Iankaikkinen Poika ja Ääretön Henki tuntevat Isän infiniittisyytenä. Kaikille muille persoonallisuuksille sellainen käsitys edustaa uskonharjoitusta.
IV. Universumitodellisuus
0:4.1 (6.6) Todellisuus aktualisoituu maailmankaikkeuden eri tasoilla eri tavoin. Todellisuus saa alkunsa Universaalisen Isän infiniittisessä tahdossa ja tahdosta, ja se on käsitettävissä kolmena perusvaiheena universumiaktuaalistumisen monilla eri tasoilla:
0:4.2 (6.7) 1. Jumalallistumaton todellisuus ulottuu ei-persoonallisista energian valtakunnista universaalisen olemassaolon personoimattomissa olevien arvojen todellisuusmaailmoihin, aina Kvalifioimattoman Absoluutin läsnäoloon saakka.
0:4.3 (7.1) 2. Jumalallistunut todellisuus käsittää infiniittisistä Jumaluuden potentiaaleista lähtien kaiken ulottuen ylöspäin kaikkien persoonallisuuden esiintymisalueiden kautta — alhaisimmasta finiittisestä korkeimpaan infiniittiseen kattaen näin kaiken personoitavissa olevan ja vielä sitäkin enemmän — aina Jumaluusabsoluutin läsnäoloon saakka.
0:4.4 (7.2) 3. Keskinäissidoksinen todellisuus. Universumitodellisuuden edellytetään olevan joko jumalallistunutta tai jumalallistumatonta, mutta jumalallistuneiden alapuolella oleville olennoille on olemassa laaja keskinäissidoksisen todellisuuden, potentiaalisen ja aktuaalistuvan todellisuuden, alue, joka on vaikeasti tunnistettavissa. Suuri osa tästä rinnakkaistodellisuudesta sisältyy Universaalisen Absoluutin maailmoihin.
0:4.5 (7.3) Peruskäsitys alkuperäisestä todellisuudesta on tällainen: Isä panee alulle ja pitää yllä Todellisuuden. Todellisuuden peruserilaistumat ovat jumalallistunut ja jumalallistumaton: Jumaluusabsoluutti ja Kvalifioimaton Absoluutti. Alkuperäinen suhde on näiden välinen jännite. Tämä Isän alullepanema jumalallisuusjännite purkautuu täydellisesti Universaalisen Absoluutin toimesta ja iäistyy Universaalisena Absoluuttina.
0:4.6 (7.4) Ajallisuuden ja avaruuden näkökulmasta todellisuus on lisäksi jaoteltavissa seuraavasti:
0:4.7 (7.5) 1. Aktuaalinen ja potentiaalinen. Todellisuuskohteet, jotka ovat täysin julki tulleita, ja niiden vastakohtana ne, joihin sisältyy paljastumatonta kasvukapasiteettia. Iankaikkinen Poika on absoluuttinen hengellinen aktualiteetti; kuolevainen ihminen on hyvin suuressa määrin toteutumaton hengellinen potentialiteetti.
0:4.8 (7.6) 2. Absoluuttinen ja aliabsoluuttinen. Absoluuttiset todellisuussubjektit ovat ikuisuusolemassaolevia. Absoluuttista alemmat todellisuuskohteet projisoituvat kahdelle tasolle: absoniitteina eli sellaisina realiteetteina, jotka ovat suhteellisia sekä aikaan että ikuisuuteen nähden, ja finiitteinä eli sellaisina todellisuusilmentyminä, jotka projisoituvat avaruudessa ja aktuaalistuvat ajallisuudessa.
0:4.9 (7.7) 3. Eksistentiaalinen ja kokemuksellinen. Paratiisin-Jumaluus on eksistentiaalista, mutta kehkeytymässä olevat Korkein ja Perimmäinen ovat kokemuksellisia.
0:4.10 (7.8) 4. Persoonallinen ja persoonaton. Jumaluuden ekspansio, persoonallisuuden ilmeneminen ja universumin kehitys ovat ikuisiksi ajoiksi Isän vapaatahtoisen toiminnan säätelemiä, toiminnan, joka iäksi erotti Iankaikkiseen Poikaan keskittyvät aktuaalisuuden ja potentiaalisuuden mieli-henki-persoonalliset merkitykset ja arvot olevaisista, jotka keskittyvät ikuiseen Paratiisin Saareen ja juontuvat siitä.
0:4.11 (7.9) PARATIISI on termi, joka sisältää universumitodellisuuden kaikkien osa-alueiden niin persoonalliset kuin persoonattomat, keskipisteen omaavat eli fokaaliset Absoluutit. Asianmukaisesti kvalifioituna Paratiisi voi tarkoittaa mitä tahansa tai kaikkia todellisuuden, Jumaluuden, jumalallisuuden, persoonallisuuden ja energian muotoja — hengellisiä, mielellisiä tai aineellisia. Niille kaikille on yhteistä se, että Paratiisi on niiden alkuperän, toiminnan ja päämäärän sijaintipaikka, kun kysymyksessä ovat arvot, merkitykset ja tosiasiallinen olemassaolo.
0:4.12 (7.10) Paratiisin Saari — Paratiisi muulla tavoin kvalifioimattomana — on Ensimmäisen Lähteen ja Keskuksen harjoittaman aineellis-gravitationaalisen valvonnan Absoluutti. Paratiisi on liikkumaton, universumien universumissa ainoa paikallaan pysyvä olevainen. Paratiisin Saarella on universumisijainti, mutta sillä ei ole sijaintipaikkaa avaruudessa. Tämä ikuinen Saari on fyysisten universumien — menneitten, nykyisten ja tulevien — aktuaalinen alkulähde. Tämä kaiken ytimenä oleva Valon Saari on Jumaluuden johdannainen, mutta itse se tuskin on Jumaluutta; myöskään aineelliset luomistyön tulokset eivät ole osa Jumaluutta; ne ovat seuraus.
0:4.13 (7.11) Paratiisi ei ole luoja; se on maailmankaikkeuden monien toimintojen ainoalaatuinen valvoja, paljon suuremmassa määrin niiden valvoja kuin niihin reagoija. Paratiisi vaikuttaa kaikissa aineellisissa universumeissa kaikkien niiden olentojen reaktioihin ja käytökseen, joilla on jotakin tekemistä vahvuuden, energian ja voiman kanssa, mutta Paratiisi itse on ainutlaatuinen, yksinomainen ja eristetty universumien joukossa. Paratiisi ei edusta mitään eikä mikään edusta Paratiisia. Se ei ole vahvuus eikä läsnäolo; se on yksinkertaisesti Paratiisi.
V. Persoonalliset todellisuuskohteet
0:5.1 (8.1) Persoonallisuus on jumalallistuneen todellisuuden taso, ja se ulottuu kuolevaisen ja keskiväliolennon palvonnan ja viisauden kattavan korkeamman mielenaktivoinnin tasolta morontia- ja hengellisen tason kautta persoonallisuuden statuksen lopullisuuden saavuttamiseen. Tällainen on kuolevaisen ja muun vastaavankaltaisen luodun persoonallisuuden kehityskaari; mutta on olemassa lukemattomia muita universumipersoonallisuuksien lajeja.
0:5.2 (8.2) Todellisuus on universaalisen laajenemisen alainen, persoonallisuus on loputtoman erilaistumisen alainen, ja ne molemmat kykenevät kutakuinkin rajattomaan jumaluuteenkoordinoitumiseen ja ikuiseen vakautumiseen. Kun persoonattoman todellisuuden muodonmuutoksellinen ulottuvuus on ehdottomasti rajallinen, emme sen sijaan tiedä mistään rajoituksesta, joka koskisi persoonallisuuden omaavien reaalisubjektien etenevää kehittymistä.
0:5.3 (8.3) Saavutetuilla kokemuksellisilla tasoilla kaikki persoonallisuuden lajit tai arvot ovat yhdisteltävissä olevia ja jopa luomiseen osallistuvia. Jopa Jumala ja ihminen voivat elää rinnakkain yhdistyneessä persoonallisuudessa, kuten Kristus Mikaelin — Ihmisen Pojan ja Jumalan Pojan — nykyinen asema niin oivallisella tavalla osoittaa.
0:5.4 (8.4) Kaikki infiniittistä alemmat persoonallisuuden lajit ja vaiheet ovat assosiatiivisia saavutettavuuksia, ja ne ovat potentiaalisesti myötäluovia. Esipersoonallista, persoonallista ja ylipersoonallista yhdistää kaikkia keskinäinen rinnakkain tapahtuvan saavuttamisen, asteittain etenevän tuloksiinpääsyn ja myötäluovan kapasiteetin potentiaali. Mutta persoonaton ei koskaan muunnu suoraan persoonalliseksi. Persoonallisuus ei ole koskaan itsestään ilmaantuvaa, vaan se on Paratiisin-Isän antama lahja. Persoonallisuus asettuu energian päälle ja se liittyy vain eläviin energiajärjestelmiin; identiteetti voi liittyä elottomiinkin energiahahmoihin.
0:5.5 (8.5) Universaalinen Isä on persoonallisuuden reaalisuuden, persoonallisuuden lahjoittamisen ja persoonallisuuden määränpään salaisuus. Iankaikkinen Poika on absoluuttinen persoonallisuus, hengellisen energian, morontiahenkien ja täydellistyneiden henkien salaisuus. Myötätoimija on henki-mielipersoonallisuus, älyn, järjen ja universaalisen mielen alkulähde. Mutta Paratiisin Saari on persoonaton ja on hengellisen ulkopuolella.
