vetävän voiman alainen. Mieli sinänsä on läheistä sukua infiniittiselle mielelle, ja infiniittinen mieli (hengen ja energian absoluuttien teoreettinen rinnakkaisilmiö) on ilmeisesti sinänsä laki.
9:6.7 (104.5) Mitä suurempi on hengen ja energian eroavuus, sitä laajempaa on havaittavissa oleva mielen toiminta; mitä vähäisempi on energian ja hengen erilaisuus, sitä vähäisempää on havaittavissa oleva mielen toiminta. Niinpä siis kosmisen mielen toiminta lienee laajimmillaan avaruuden ajallisissa universumeissa. Täällä mieli näyttää toimivan energian ja hengen välivyöhykkeessä, mutta sama ei päde puhuttaessa mielen korkeammista tasoista. Paratiisissa energia ja henki ovat pohjimmiltaan sama asia.
9:6.8 (104.6) Mieligravitaatiopiiri on luotettava; se lähtee Paratiisissa olevasta Jumaluuden Kolmannesta Persoonasta, muttei kaikki mielen havaittavissa oleva toiminta ole ennalta arvattavaa. Kautta koko tunnetun luomistuloksen tämän mielipiirin rinnalla esiintyy jokin vain vähän ymmärretty läsnäoleva, jonka toiminta ei ole ennustettavissa. Uskomme, että tämä ennalta-arvaamattomuus voidaan panna osittain Universaalisen Absoluutin toiminnan tiliin. Mitä tämä toiminta on, emme tiedä; mikä sen saa aikaan, siitä voimme esittää vain otaksumia; mitä tulee sen suhteeseen luotuihin olentoihin, sitä voimme vain arvailla.
9:6.9 (104.7) Finiittisen mielen ennalta-arvaamattomuuden tietyt osa-alueet saattavat johtua Korkeimman Olennon keskeneräisyydestä, ja on olemassa laaja toimintavyöhyke, jossa Myötätoimija ja Universaalinen Absoluutti saattavat mahdollisesti sivuta toisiaan. Mielen suhteen on olemassa paljon sellaista, jota ei tunneta, mutta seuraavasta olemme varmoja: Ääretön Henki on Luojan mielen täydellinen ilmentymä kaikille luoduille; Korkein Olento on kaikkien luotujen olentojen mielen kehittyvä ilmennys Luojalleen.
7. Universumiheijasteisuus
9:7.1 (105.1) Myötätoimija kykenee koordinoimaan maailmankaikkeuden aktuaalisuuden kaikki tasot tavalla, joka mahdollistaa mentaalisen, aineellisen ja hengellisen samanaikaisen huomioonottamisen. Kysymys on universumiheijasteisuuden ilmiöstä, tuosta ainutlaatuisesta ja selittämättömästä kyvystä nähdä, kuulla, tuntea ja tietää kaikki asiat niiden tapahtumishetkellä kaikkialla superuniversumissa, ja keskittää heijastamalla tämä kaikki tieto ja tietämys mihin tahansa haluttuun paikkaan. Heijastamistoiminta näyttäytyy täydellisenä kussakin seitsemän superuniversumin päämajamaailmassa. Se toimii myös kaikissa superuniversumien sektoreissa ja paikallisuniversumien rajojen sisäpuolella. Heijastaminen kohdentuu lopulta Paratiisiin.
9:7.2 (105.2) Heijastusilmiö, sellaisena kuin se ilmenee superuniversumien päämajamaailmoissa niihin sijoitettujen heijastavien persoonallisuuksien hämmästyttävissä suorituksissa, edustaa kaikkien, koko luomistuloksesta tavattavien olemassaolovaiheiden monimutkaisinta keskinäistä vuorovaikutusta. Hengen voimalinjat päätyvät Poikaan, fyysinen energia päätyy Paratiisiin ja mieli Kolmanteen Lähteeseen; mutta universumiheijastuksen ihmeellisessä ilmiössä tapahtuu näiden kaikkien kolmen ainutlaatuinen ja poikkeuksellinen yhdistyminen, sillä ne liittyvät sillä tavoin toisiinsa, että ne tekevät universumin hallitsijoille mahdolliseksi tietää kaukaisista tapahtumista silmänräpäyksessä, samana hetkenä, jona ne sattuvat.
9:7.3 (105.3) Ymmärrämme paljonkin heijastustekniikasta, mutta siinä on monia vaiheita, jotka totisesti saavat meidät ymmälle. Tiedämme Myötätoimijan olevan mieliyhteyspiirin universumikeskus, tiedämme hänet kosmisen mielen alkuisäksi ja tiedämme kosmisen mielen toimivan Kolmannen Lähteen ja Keskuksen absoluuttisen mieligravitaation alaisuudessa. Tiedämme lisäksi, että kosmisen mielen yhteyspiirit vaikuttavat koko tunnetun olemassaolon älyllisiin tasoihin; ne sisältävät universaaliset avaruusraportit, ja aivan yhtä varmasti ne kohdentuvat Seitsemään Valtiashenkeen ja yhdistyvät Kolmannessa Lähteessä ja Keskuksessa.
9:7.4 (105.4) Finiittisen kosmisen mielen ja jumalallisen absoluuttisen mielen välinen suhde näyttää olevan kehittymässä Korkeimman kokemuksellisessa mielessä. Meille opetetaan, että ajallisuuden aamunkoitossa Ääretön Henki antoi tämän kokemuksellisen mielen Korkeimmalle, ja arvelemme, että tietyt heijastusilmiön piirteet voidaan selvittää vain postuloimalla niiden olevan Korkeimman Mielen toimintaa. Ellei Korkein ole tekemisissä heijastamisen kanssa, emme laisinkaan osaa selittää kosmoksen puheena olevan tietoisuuden mutkikkaita toimia ja erehtymättömiä toimenpiteitä.
9:7.5 (105.5) Heijasteisuus näyttää olevan kaikentietävyyttä kokemuksellisen finiittisyyden rajoissa, ja se edustanee Korkeimman Olennon läsnäolotietoisuuden esiinnousemista. Jos tämä otaksuma on oikea, heijastamisen hyväksikäyttö missä tahansa sen vaiheista on samaa kuin osittainen kontakti Korkeimman tajuntaan.
8. Äärettömän Hengen persoonallisuudet
9:8.1 (105.6) Äärettömällä Hengellä on täysi valta siirtää moniakin valtuuksiaan ja oikeuksiaan hänen rinnasteisille ja alisteisille persoonallisuuksilleen ja edustajilleen.
9:8.2 (105.7) Äärettömän Hengen ensimmäinen jumaluutta luova teko, jossa hän toimi erillään Kolminaisuudesta, mutta kuitenkin jollakin paljastumattomalla tavalla yhdessä Isän ja Pojan kanssa, personoitui Paratiisin Seitsemän Valtiashengen olemassaoloksi. Nämä henget jakavat Äärettömän Hengen universumeille.
9:8.3 (106.1) Superuniversumin päämajassa ei ole mitään välitöntä Kolmannen Lähteen ja Keskuksen edustajaa. Kukin näistä seitsemästä luomuksesta on riippuvainen jostakusta Paratiisin Valtiashengestä, jotka toimivat seitsemän Heijastavan Hengen kautta, ja näiden asemapaikkoina ovat superuniversumien pääkaupungit.
9:8.4 (106.2) Seuraava ja jatkuva Äärettömän Hengen luomisteko ilmenee aika ajoin tapahtuvana Luovien Henkien aikaansaamisena. Joka kerta, kun Universaalisesta Isästä ja Iankaikkisesta Pojasta tulee Luoja-Pojan vanhempia, Äärettömästä Hengestä tulee esi-isä paikallisuniversumin Luovalle Hengelle, ja tästä tulee mainitun Luoja-Pojan läheinen kumppani kaikissa myöhemmissä universumikokemuksissa.
9:8.5 (106.3) Aivan kuten on tärkeätä tehdä ero Iankaikkisen Pojan ja Luoja-Poikien välillä, aivan samoin on välttämätöntä erottaa Ääretön Henki ja Luovat Henget, jotka ovat Luoja-Poikien rinnakkaisolentoja paikallisuniversumeissa. Mitä Ääretön Henki on koko luomistulokselle, sitä Luova Henki on paikallisuniversumille.
9:8.6 (106.4) Kolmatta Lähdettä ja Keskusta edustaa suuruniversumissa laaja joukko hoivaavia henkiä, sanansaattajia, opettajia, tuomareita, avustajia ja neuvonantajia yhdessä tiettyjen fyysis-, morontiaalis- ja hengellisluontoisten piirien valvojien kanssa. Näistä olennoista eivät kaikki ole sanan varsinaisessa merkityksessä persoonallisuuksia. Finiittisten luotujen lajiin kuuluvaa persoonallisuutta luonnehtivat:
9:8.7 (106.5) 1. Subjektiivinen tietoisuus.
9:8.8 (106.6) 2. Objektiivinen reagointi Isän persoonallisuuspiiriin.
9:8.9 (106.7) On olemassa luojapersoonallisuuksia ja luotuja persoonallisuuksia, ja näiden kahden perustyypin lisäksi on Kolmannen Lähteen ja Keskuksen persoonallisuuksia, olentoja, jotka ovat Äärettömän Hengen katsannossa persoonallisia, mutta jotka eivät ole luotujen olentojen näkökulmasta varauksettomasti persoonallisia. Nämä Kolmannen Lähteen persoonallisuudet eivät ole osa Isän persoonallisuuspiiriä. Ensimmäisen Lähteen persoonallisuus ja Kolmannen Lähteen persoonallisuus ovat keskenään kanssakäymiskykyisiä. Kaikki persoonallisuus on kanssakäymiskykyistä.
9:8.10 (106.8) Isä lahjoittaa persoonallisuutta omasta vapaasta tahdostaan. Miksi hän niin tekee, sitä voimme vain arvailla; kuinka hän sen tekee, sitä emme tiedä. Emme myöskään tiedä, miksi Kolmas Lähde lahjoittaa muuta kuin Isä-persoonallisuutta, mutta Ääretön Henki tekee sen omissa nimissään, luovassa liitossa
