Tuolla tulee ihana Hyacinthe.
KOLMAS KOHTAUS
Edelliset. Hyacinthe.
Hyacinthe. Voi, Octave, onko se totta, mitä Silvestre kävi Nerinelle sanomassa. Isänne siis palaa kotia ja aikoo naittaa teidät?
Octave. Niin Hyacinthe! Ja tämä odottamaton tapaus on masentanut mieleni. Mutta mitä näenkään! Te itkette! Miksi kyyneleitä? Luuletteko minun uskottomaksi, sanokaa? Ettekö ole vakuutettu rakkaudestani teihin.
Hyacinthe. Olen, Octave, minä olen vakuutettu rakkaudestanne, mutta en tiedä, rakastatteko minua ikuisesti.
Octave. Voisinko rakastaa teitä rakastamatta koko elinaikani?
Hyacinthe. Olen kuullut sanottavan, Octave, että miesten intohimot ovat liekin kaltaisia, joka sammuu yhtä helposti kuin syttyykin.
Octave. Rakas Hyacinthe, minä vannon rakastavani teitä aina kuolemaani asti.
Hyacinthe. Tahdon kyllä uskoa että tunnette sen mitä lausutte, ja että puhutte rehellisesti. Mutta olettehan riippuvainen isästänne ja hän aikoo ehkä naittaa teidät väkivalloinkin. Oi, minä kuolen, jos niin käy!
Octave. Ei, kaunis Hyacinthe, ei mikään isä voi pakoittaa minua uskottomaksi teille. Vaikka en koskaan ole nähnyt morsiantani, inhoan jo häntä, ja vaikka en ole julma, toivoisin ettei meri milloinkaan häntä toisi näille rannoille. Elkää sen vuoksi itkekö, minä rukoilen, armas Hyacinthe, nähdessäni kyyneleenne vihloo sydäntäni.
Hyacinthe. Koetan siis hillitä kyyneleitäni, ja odotan rohkein mielin, minkä kohtalon taivas määrää minulle.
Octave. Taivas meitä kyllä auttaa.
Hyacinthe. Se ei voi olla minulle ynseä, jos te vaan olette minulle uskollinen.
Octave. Sen vannon.
Hyacinthe. Silloin on onnesi varma.
Scapin (itsekseen). Tuo tyttö ei ole mikään hupakko, totta vie, ja hän on sitäpaitsi jokseenkin soma.
Octave (osoittaen Scapinia). Kas tuossa on mies, joka voisi paljon, jos vaan tahtoisi. Hän voisi olla verrattomana apuna joka suhteessa.
Scapin. Olen pyhästi vannonut, etten enää sekaannu mihinkään vehkeilyihin. Mutta jos te molemmat pyydätte oikein kauniisti, niin ehkä —
Octave. Ellei muuta vaadita, niin minä rukoilen oikein sydämmeni pohjasta sinua ottamaan laivamme johdon huostaasi.
Scapin (Hyacinthelle). Ja te, te ette sano mitään?
Hyacinthe. Ja minä rukoilen teitä, niinkuin hänkin, kaiken sen nimessä mikä on teille rakkainta maailmassa. Auttakaa meitä.
Scapin. Täytyyhän sitä taipua ja osoittaa ihmisrakkautta. No niin, minä tahdon auttaa teitä.
Octave. Usko minua —
Scapin (Octavelle). Vaiti! (Hyacinthelle.) Jättäkää meidät nyt ja olkaa rauhassa.
NELJÄS KOHTAUS
Octave. Scapin. Silvestre.
Scapin (Octavelle). Ja te, olkaa te valmis astumaan kyllin lujana isänne eteen.
Octave. Vapisen jo edeltäkäsin ajatellessani hänen tuloaan. Mitenkä voin voittaa luonnollisen arkuuteni?
Scapin. Ei auta. Jollette rohkeasti torju ensi hyökkäystä, niin hän vetoaa heikkouteenne ja kohtelee teitä kuin mitäkin lasta. Harjoitelkaamme hiukan teidän osaanne, nähdäksemme voitteko rohkeasti vastata kaikkiin isänne kysymyksiin. No niin, näyttäkää nyt oikein päättäväiseltä, pää pystyyn, katse vakava – vakava.
Octave. Näinkö?
Scapin. Katsohan minua suoraan silmiin.
Octave. Näinkö?
Scapin. Hyvä. Kuvitelkaa nyt minua isäksenne, joka saapuu kotia ja vastatkaa ikäänkuin hänelle itselleen – Mitä, roisto, lurjus, hulttio, kunnoton poika! Uskallatko vielä tulla silmieni eteen, kaiken tämän kunniattomuutesi, kaiken tämän viheliäisen vehkeilysi jälkeen minun poissaollessani? Sekö on kasvatukseni hedelmä, sekö on kunnioitusta isääsi kohtaan? Ah! Sinä! Uskallatkin, hävytöin, mennä isäsi suostumuksetta, salassa naimisiin! Vastaa, lurjus, vastaa! – No, hiisi vieköön, ettehän te avaa edes suutanne.
Octave. Olen aivan kuulevinani isäni puhuvan.
Scapin. No, niin juuri. Sen vuoksi älkää seiskö siinä kuin mikäkin poikakloppi.
Octave. Minä rohkaisen mieleni ja aijon vastata varmasti.
Scapin. Oikeinko totta?
Octave. Toden totta.
Silvestre. Tuolla tulee isänne.
Octave. Taivas, minä olen hukassa.
VIIDES KOHTAUS
Scapin. Silvestre.
Scapin. Halloo, Octave! Jääkää, Octave! Hänpä nyt vasta on aika raukka! Älä mene, parasta on takoa silloin kun rauta on kuuma.
Silvestre. Mitä minä sanon hänelle?
Scapin. Anna minun puhua. Ja auta minua jos tarvitaan.
KUUDES KOHTAUS
Argante, Scapin ja Silvestre (taust.)
Argante (luullen olevansa yksin). Onko ennen kuultu mokomata?
Scapin (Silvestrelle). Hän on jo saanut asiasta vihiä ja nyt se panee hänen päänsä pyörälle, että hän puhuu siitä ääneen itsekseenkin.
Argante. Mikä julkea ajattelemattomuus.
Scapin (Silvestrelle). Kuunnelkaamme hiukan.
Argante. Haluaisinpa tietää, mitä he aikovat sanoa tuosta kauniista naimajutusta.
Scapin (its.). Kyllä jo olemme vähin sitä ajatelleet.
Argante. Uskaltavatkohan kieltää koko asian todenperäisyyden.
Scapin (its.). Ei, emme ajattelekkaan sitä.
Argante. Tai puolustavat sitä jollain tekosyyllä.
Scapin (its.). Se voisi kyllä käydä laatuun.
Argante. Aikovatkohan turhia lörpötyksiä lasketella.
Scapin (its.). Ehkä.
Argante. Mutta mistään valheista ei ole hyötyä heille.
Scapin (its.).
