tieltä väistynyttä kunniaansa, koska tuo kyllä alhaisesti ajatellen itse helleyttä kiusaa.
Fiesko (syleilee häntä innolla). Jalo nuorukainen! puolisoni kärsimyksille kiitos näin arvoisaan tuttavuuteen pääsemisestäni. Minä tunnen ylevän vihanne, mutta en ryhdy otteluun.
Bourgognino (perääntyy askeleen). Olisiko Lavagnan kreivi pelko uskaltamaan minun miekkani esikoisia vastaan?
Fiesko. Bourgognino! koko Ranskan sotavoimaa, vaan en teitä vastaan!
Minä kunnioitan sitä rakasta liekkiä vielä rakkaamman olennon puolesta.
Tahto ansaitsisi laakeriseppeleen, mutta työ olisi lapsellista.
Bourgognino (yltyneenä). Lapsellistako? Pahasti kohdeltuna nainen ei voi muuta kuin itkeä – Miksikä on mies?
Fiesko. Tavattoman hyvin sanottu, mutta minä en ryhdy otteluun.
Bourgognino (kääntää hänelle selkänsä, aikoen mennä). Minä pidän teitä halpana.
Fiesko (vilkkaasti). Ette totisesti, nuorukainen! milloinkaan, vaikka siveyttä rahalla ostettaisiin (tarttuen ajattelevasti hänen käteensä). Oletteko koskaan tuntenut minua kohtaan jotain, jota sanotaan – miten sanoisin – kunnioitukseksi?
Bourgognino. Olisinko minä väistynyt miehen tieltä, jota en olisi pitänyt ensimmäisenä miehistä?
Fiesko. Siis ystäväni, kerran kunnioitukseni ansainnutta miestä – opettelisin hiljallensa halveksimaan. Minä luulin toki mestarin paulan taitehikkaammaksi kuin että se niin kohta pisti satunaisen koettelijan silmiin. Menkää kotia Bourgognino ja ottakaa aikaa miettiänne, miksi Fiesko tekee näin eikä toisin. (Bourgognino menee ääneti pois). Hyvästi, jalo nuorukainen! Kun nämät liekit lyövät isämaalle, seisokoot lujina Doriat.
YHDEKSÄS KOHTAUS
Fiesko ja Maurilainen, joka astuu arasti sisälle ja katselee huolellisesti ympärillensä.
Fiesko (katsoo terävästi ja kauvan hänen silmiinsä). Mitä sinä tahdot ja kuka olet?
Mauri (niinkuin ylempänä). Tasavallan orja.
Fiesko. Orjuus on kurja elinkeino. (Katsoo häneen yhä terävästi). Mitä etsit?
Mauri. Herra minä olen rehellinen mies.
Fiesko. Ei olekaan liikaa, että nostat sen kilven kasvoillesi, mutta mitä sinä etsit?
Mauri, (koettaa käydä lähemmäksi. Fiesko väistää). Herra, en minä ole lurjus.
Fiesko. Hyvä on että lisäät sen, – eikä sentään ole hyvä.
(Kärsimättömästi). Mutta mitä etsit?
Mauri, (lähenee taas). Oletteko te Lavagnan kreivi?
Fiesko (ylpeästi). Genuan sokeat tuntevat minun askeleeni. Mitä sinä kreivistä tahdot?
Mauri. Olkaa varoillanne, Lavagna. (Aivan hänen luoksensa).
Fiesko (juoksee toiselle puolen). Niin tosiaan olenkin.
Mauri, (niinkuin ennen). Teille ei aivota juuri hyvää, Lavagna.
Fiesko (väistyy taas taaksepäin). Sen minä huomaan.
Mauri. Varokaa itseänne Dorialta.
Fiesko (lähenee häntä tutummin). Kuule mies, lienenkö tehnyt sinulle väärin? Sitä nimeä minä todellakin kamoksun.
Mauri. Siis paetkaa sitä miestä. Osaatteko lukea?
Fiesko. Liukas kysymys! Oletpa ollut monen aateluksen pakeilla. Onko sinulla kirjoitusta?
Mauri. Teidän nimenne ynnä monen syntipukin. (Kurottaa hänelle lapun ja hiipii aivan hänen lähellensä. Fiesko käy peilin eteen ja kurkistelee paperia. Mauri, kiertää väijyen hänen ympärillänsä, vetää vihdoin puukon ja aikoo pistää).
Fiesko (kääntyy äkkiä ja tarttuu Maurin käteen). Hiljaa, vintiö! (tempaa häneltä puukon).
Mauri, (lyöden hirveästi jalkaansa). Perhana! Pyydän anteeksi! (aikoo mennä).
Fiesko (tarttuen häneen huutaa kovasti). Stefano! Drullo! Antonio! (Käy Maurin kurkkuun). Pysy paikallasi, hyvä veikkonen! Helvetillistä konnutta! (Palvelijat tulevat). Seiso ja vastaa! Sinä olet kelvottoman työn tehnyt, keltä palkkasi vaadit?
Mauri, (monesti turhaan koetettuansa päästä käsistä, päättävästi). Ei minua korkeammalle hirtetä kuin hirsipuu on.
Fiesko. Ei, lohduta itseäsi! Ei kuun sarviin, vaan kyllä kuitenkin niin korkealle, että hirsipuu sinusta näyttää nuppineulalta. Kuitenkin oli sinun aikomuksesi järin viisas uskoakseni sitä sinun päähäsi. Sano siis kuka sinun on palkannut?
Mauri. Roistoksi saatte mua soimata, mutta tylsäpään nimestä en huoli.
Fiesko. Onko eläin kopea? Eläin, sano kuka sinun on palkannut?
Mauri, (miettien). Hm! Enhän minä kumminkaan yksistäni narri liene! Kuka minun on palkannut? – ja olihan niitä sentään vaan sata laihaa tsekiniä. – Kuka minun on palkannut? – Prinssi Gianettino.
Fiesko (vihastuneena käyden edes takaisin). Sata tsekiniä eikä enempää. Fieskon päästä. (Ilkeästi). Häpeä sinä Genuan prinssi! (Rientää laatikon luo). Täss'on sinulle, mies tuhannen, ja sano herrallesi, että hän on saituri murhamies.
Mauri (katselee häntä kiireestä kantapäähän).
Fiesko. Sinä arvelet, mies!
Mauri, (ottaa rahat, panee ne pois ja ottaa taas, katsellen häntä aina enenevällä kummastuksella).
Fiesko. Mitäs teet, mies?
Mauri, (heittää päättävästi rahat pöydälle). Herra, noita rahoja en minä ole ansainnut.
Fiesko. Riiviö, hirsipuun olet ansainnut! Suututettu norsu tallaa ihmisiä eikä matoja. Sinun minä hirtättäisin, jos se vaan maksaisi minulle muuta kuin kaksi sanaa.
Mauri, (iloisesti kumartaen). Herra on liian hyvänlainen.
Fiesko. Alköömpä sinulle! Minua vaan huvittaa, että voin tehdä sinun kaltaisesi roiston joksikin, vaikka olemattomaksi ja sen tähden pääset vapaaksi, ymmärrä oikein. Sinun onnistumaton aikeesi on minulle taivaallisena todistuksena, että olen määrätty johonkin suureen ja sentähden olen armollinen ja sinä pääset vapaaksi.
Mauri, (vilpittömästi). Malttakaa, Lavagna! Kunnia kuin kunnia! Jos tällä niemellä hengittelee joku, jolla on mielestänne liika kurkku, käskekää! ja minä katkaisen sen ilmaiseksi.
Fiesko. Kohtelias eläin! Tahdot toisten kurkuilla kiittää omastasi.
Mauri. Herra, me emme ota ilmaiseksi mitään. Meidän ruumiissamme on kunniaa.
Fiesko. Kurkunleikkaajan kunnia!
Mauri. On kaiketi tulen kestävämpi kuin teidän kunniallisien ihmisten: he rikkovat
