. . . . . . . . 1.000 maailmaa
15:2.20 (167.11) Yksi konstellaatio (100 järjestelmää) . . . . . . . . . . . . . . . 100.000 maailmaa
15:2.21 (167.12) Yksi universumi (100 konstellaatiota) . . . . . . . . . . . 10.000.000 maailmaa
15:2.22 (167.13) Yksi piensektori (100 universumia) . . . . . . . . . 1.000.000.000 maailmaa
15:2.23 (167.14) Yksi suursektori (100 piensektoria) . . . . 100.000.000.000 maailmaa
15:2.24 (167.15) Yksi superuniversumi (10 suursektoria) . . . 1.000.000.000.000 maailmaa
15:2.25 (167.16) Kaikki tällaiset arviot ovat parhaimmillaankin likimääräisiä, sillä kaiken aikaa on kehittymässä uusia järjestelmiä, samalla kun toisia organisaatioita siirtyy väliaikaisesti pois aineellisen olemassaolon piiristä.
3. Orvontonin superuniversumi
15:3.1 (167.17) Käytännöllisesti katsoen kaikki Urantialla paljain silmin nähtävät tähtivaltakunnat kuuluvat suuruniversumin seitsemänteen lohkoon, Orvontonin superuniversumiin. Laaja Linnunradan tähtijärjestelmä edustaa Orvontonin keskusydintä, ja Linnunrata on enimmältään paikallisuniversuminne rajojen ulkopuolella. Tämä aurinkojen, avaruuden pimeitten saarekkeitten, kaksoistähtien, pallomaisten tähtiparvien, tähtipilvien ja kierteisten ja muunkaltaisten tähtisumujen kokouma yhdessä myriadien yksittäisten planeettojen kanssa muodostaa taskukellonkaltaisen, pitkulaisen ympyrän muotoisen ryhmittymän, joka on noin yksi seitsemännes kaikista asutetuista evolutionaarisista universumeista.
15:3.2 (167.18) Katsellessanne Urantian astronomisesta asemasta läheisten järjestelmien poikkileikkauksen läpi kohti suurta Linnunrataa havaitsette, että Orvontonin sfäärit matkaavat laajaa pitkulaista tasoa, jonka leveys on huomattavasti suurempi kuin sen paksuus ja pituus paljon suurempi kuin leveys.
15:3.3 (167.19) Niin kutsutun Linnunradan havainnoiminen paljastaa, että Orvontonin tähtitiheys lisääntyy suhteellisesti, kun taivaita tarkastellaan tietyllä suunnalla, kun tiheys sen sijaan kummallakin sivustalla vähenee; tähtien ja muiden sfäärien määrä vähenee mentäessä poispäin aineellisen superuniversumimme päätasosta. Tarkastelukulman ollessa edullinen te tämän suurimman tähtitiheyden omaavan alueen keskuksen läpi katsoessanne katselette kohti Jumalten asuinuniversumia ja kaiken olevaisen keskusta.
15:3.4 (167.20) Orvontonin kymmenestä suurjakautumasta Urantian astronomit ovat tunnistaneet jotenkuten kahdeksan. Kumpaakin jäljellä olevaa on vaikea erottaa, sillä teidän on pakostakin katseltava näitä ilmentymiä sisältäpäin. Mikäli voisitte tarkastella Orvontonin superuniversumia kaukana avaruudessa olevasta sijaintipisteestä, tunnistaisitte seitsemännen galaksin kymmenen suursektoria välittömästi.
15:3.5 (168.1) Piensektorinne pyörimisliikkeen keskus sijaitsee kaukana, Jousimiehen suunnattomassa ja tiheässä tähtipilvessä, jota paikallisuniversuminne ja kaikki siihen liittyvät luomukset kiertävät. Ja Jousimiehen laajan subgalaktisen systeemin vastakkaisilta puolilta voitte havaita kaksi suurta tähtipilvien virtaa, jotka purkautuvat suunnattomina tähdistä muodostuvina kielekkeinä.
15:3.6 (168.2) Sen fyysisen järjestelmän ydin, johon Aurinkonne planeettoineen kuuluu, on entisen Andronoverin tähtisumun keskusta. Tätä entistä kierteissumua sekoittavat jossain määrin ne gravitaatiokentän äkilliset muutokset, jotka liittyivät oman aurinkokuntanne syntyyn ja jotka aiheutti suuren naapuritähtisumun tulo Andronoverin lähelle. Tämä tilanne, jossa yhteentörmäys oli lähellä, muutti Andronoveria niin, että siitä tuli jossain mielessä pallomainen koostuma, mutta se ei hävittänyt kokonaan aurinkojen ja niihin kuuluvien fyysisten ryhmien kahdensuuntaista kulkua. Oman aurinkokuntanne sijainti on nyt likimain yhden tällaisen sekaisin menneen spiraalinhaarakkeen keskivaiheilla. Se sijaitsee jokseenkin puolimatkassa, kun kuljetaan tätä tähtivirtaa keskustasta sen reunojen suuntaan.
15:3.7 (168.3) Jousimiehen sektori ja kaikki muut Orvontonin sektorit ja jakaumat kiertävät Uversaa, ja Urantian tähtientutkijoiden hämminki johtuukin osaksi niistä harhoista ja keskinäisistä vääristymistä, jotka aiheutuvat seuraavista moninaisista kiertoliikkeistä:
15:3.8 (168.4) 1. Urantian kierto Aurinkonsa ympäri.
15:3.9 (168.5) 2. Aurinkokuntanne kierto entisen Andronoverin tähtisumun ytimen ympäri.
15:3.10 (168.6) 3. Andronoverin tähtiperheen ja siihen liittyvien tähtijoukkojen pyöriminen Nebadonin tähtipilven yhdistyneen kierto- ja painovoimakeskuksen ympäri.
15:3.11 (168.7) 4. Nebadonin paikallisen tähtipilven ja siihen liittyvien luomusten pyörimisliike piensektorinsa Jousimiehessä olevan keskuksen ympäri.
15:3.12 (168.8) 5. Sadan piensektorin — Jousimies mukaan luettuna — kiertoliike suursektorinsa ympäri.
15:3.13 (168.9) 6. Kymmenen suursektorin kiertoliike — niin kutsutut tähtiajautumiset — Orvontonin Uversa-päämajan ympäri.
15:3.14 (168.10) 7. Orvontonin ja kuuden muun superuniversumin liike Paratiisin ja Havonan ympäri, superuniversumien avaruustason vastapäiväinen kiertosuunta.
15:3.15 (168.11) Nämä moninkertaiset liikkeet voidaan jaotella monella tavalla: Oman planeettanne ja aurinkokuntanne avaruusradat ovat syntymässä saatuja, alkuperään kuuluvia. Orvontonin absoluuttinen vastapäiväinen liike on niin ikään synnynnäistä, kokonaisuniversumin arkkitehtonisiin suunnitelmiin luonnostaan kuuluvaa. Mutta liikkeet, jotka sijoittuvat näiden väliin, ovat alkuperältään monitasoisia. Osaksi ne juontuvat aine-energian rakenteellisesta jakaantumisesta superuniversumeiksi, ja osaksi ne aiheutuvat Paratiisin vahvuudenorganisoijien älyperäisestä ja tarkoituksellisesta toiminnasta.
15:3.16 (168.12) Paikallisuniversumeja on sitä tiiviimmässä mitä lähemmäksi Havonaa ne tulevat; kehiä on lukumääräisesti enemmän, ja ilmenee lisääntyvää päällekkäisyyttä ja kerroksisuutta. Mutta mitä kauempana ikuisesta keskuksesta ollaan, sitä harvemmassa järjestelmät, kerrokset, kehät ja universumit ovat.
4. Tähtisumut — universumien esivanhemmat
15:4.1 (169.1) Vaikka luomistyö ja maailmankaikkeuden organisointi iäti pysyvätkin Infiniittisten Luojien ja heidän kumppaniensa valvonnassa, samalla koko ilmiö etenee säädettyä tekniikkaa noudattaen ja sopusoinnussa vahvuutta, energiaa ja ainetta koskevien gravitaatiolakien kanssa. Mutta jotakin salaperäistä liittyy avaruuden universaaliseen vahvuusvaraukseen; ymmärrämme mainiosti, miten aineelliset luomukset on organisoitu ultimatonisesta tasosta eteenpäin, mutta emme täysin käsitä, mikä on ultimatonien kosminen esihistoria. Olemme varmoja siitä, että nämä esivaiheiset vahvuudet ovat peräisin Paratiisista, sillä iäti ne kiertävät läpäistyä avaruutta Paratiisin täsmällisiä, jättiläismäisiä ääriviivoja noudatellen. Vaikka tämä avaruuden vahvuusvaraus, kaiken aineellistumisen esivaihe, ei reagoikaan Paratiisin gravitaatioon, se reagoi silti aina ala-Paratiisin läsnäoloon, ja ilmeisesti se on johdettu virtaamaan ala-Paratiisin keskukseen ja sieltä ulos.
15:4.2 (169.2) Paratiisin vahvuudenorganisoijat muuntavat avaruuden voimavarausta alkuvahvuudeksi ja kehittävät tästä esimateriaalisesta potentiaalista fyysisen todellisuuden ensivaiheiset ja toisvaiheiset energiailmentymät. Tämän energian saavuttaessa gravitaatioon reagoivat tasot superuniversumihallintoon kuuluvat voimanohjaajat ja heidän kumppaninsa astuvat näyttämölle ja aloittavat loputtoman muokkaustyönsä, jonka tarkoituksena on asettaa ajallisuuden ja avaruuden universumien moninaiset voiman virtapiirit ja energian kanavat. Näin ilmaantuu fyysinen materia avaruuteen, ja näin
