Kalevala / Калевала. Элиас Лённрот

      suovieret sulalle voille.

      "Metsän tyttö, mielineiti,

      Tuulikki, tytär Tapion!

      Aja vilja vieremille,

      auke'immille ahoille!

      Kun lie jäykkä juoksullehen

      eli laiska laukallehen,

      ota vitsa viiakosta,

      koivu korven notkelmosta,

      jolla kutkutat kuvetta

      sekä kaivat kainaloita!

      Anna juosta joutuisasti,

      vikevästi viiletellä,

      miehen etsivän etehen,

      aina käyvän askelille!

      "Kun vilja uralle saapi,

      tupita uroa myöten!

      Pane kaksi kämmentäsi

      kahen puolen kaiteheksi,

      jottei vilja vieprahtaisi,

      tiepuolehen poikeltaisi!

      Josp' on vilja vieprahtavi,

      tiepuolehen poikeltavi,

      tielle korvista kohenna,

      saata sarvista uralle!

      "Hako on tiellä poikkipuolin:

      sepä syrjähän syseä;

      puita maalla matkallansa:

      ne on katkaise kaheksi!

      "Aita vastahan tulevi:

      kaa'a aita kallellehen

      viieltä vitsasväliltä,

      seitsemältä seipähältä!

      "Joki joutuvi etehen,

      puro tielle poikkipuolin:

      silkki sillaksi sivalla,

      punaverka portahaksi!

      Saata poikki salmistaki,

      vetele vesien poikki,

      poikki Pohjolan joesta,

      yli kosken kuohuloista!

      "Tapion talon isäntä,

      Tapion talon emäntä,

      metsän ukko halliparta,

      metsän kultainen kuningas!

      Mimerkki, metsän emäntä,

      metsän armas antimuori,

      siniviitta viian eukko,

      punasukka suon emäntä!

      Tule jo kullan muuttelohon,

      hopean vajehtelohon!

      Minun on kullat kuun-ikuiset,

      päivän-polviset hopeat,

      käeten soasta käymät,

      uhotellen tappelosta;

      ne kuluvat kukkarossa,

      tummentuvat tuhniossa,

      kun ei oo kullan muuttajata,

      hopean vajehtajata."

      Niinp' on lieto Lemminkäinen

      viikon hiihteä hivutti,

      lauloi virret viian päässä,

      kolmet korven kainalossa:

      miellytti metsän emännän,

      itsenki metsän isännän,

      ihastutti immet kaikki,

      taivutti Tapion neiet.

      Juoksuttivat, jou'uttivat

      Hiien hirven kätköstänsä,

      takoa Tapion vaaran,

      Hiien linnan liepehiltä

      miehen etsijän etehen,

      sanelijan saataville.

      Itse lieto Lemminkäinen

      jopa lämsänsä lähetti

      Hiien hirven hartioille,

      kaulalle kamelivarsan,

      jottei potkinut pahasti

      selkeä silittäessä.

      Siitä lieto Lemminkäinen

      itse tuon sanoiksi virkki:

      "Salon herra, maan isäntä,

      kaunis kankahan eläjä!