asian nurinniskoin, tunnenhan minä hänet! Hänsanoo silloin: hän on tullut tänne ihan tahallaan keksiäkseen minuthuonoilta teiltä; hän lykkää koko syyn minun niskoilleni!
– Menisitte kysymään, onko hän siellä. Mutta te – en tiedä, miksisitten – no, menkää pois kenraalille…
– Mutta hänhän on muuttanut pois.
– Aivan samantekevää, ymmärrättekö? Hän, rouva, on kuitenkin mennytsinne, silloin menette tekin sinne – oletteko ymmärtänyt? Olkaa kuinette tietäisi, että kenraali on muuttanut, olkaa kuin olisitte tullutrouvaanne noutamaan, ja niin edelleen.
– Ja sitten?
– Sitten keksitte etsimänne Bobynizynin luota. Hyi perhana, onko tämänihmisen pää…
– Mutta mitä se teitä liikuttaa, keksinkö hänet vai en? Nähkääs,nähkääs…
– Mutta rakas ystävä, mitä sitten? Alatteko taas kuten äsken? Voi hyväisä. Häpäisette minut, te hullu ihminen, te hassu, te…
– Miksi se sitten kiinnostaa niin teitä? Te tahdotte tietää…
– Mitä tahdon tietää? Entä sitten? Piru vieköön, mitä minä teistä enäävälitän. Voinhan mennä sinne yksinkin. Menkää, korjatkaa luunne, olkaavaruillanne, juoskaa, alkakaa painua…
– Hyvä herra, unohdatte melkein itsenne, huusi supiturkkinen miesepätoivoissaan.
Конец ознакомительного фрагмента.
Текст предоставлен ООО «ЛитРес».
Прочитайте эту книгу целиком, купив полную легальную версию на ЛитРес.
Безопасно оплатить книгу можно банковской картой Visa, MasterCard, Maestro, со счета мобильного телефона, с платежного терминала, в салоне МТС или Связной, через PayPal, WebMoney, Яндекс.Деньги, QIWI Кошелек, бонусными картами или другим удобным Вам способом.
