ei lemmi eikä pelkää.
DARNLEY. Sinä olet oikeassa, olet oikeassa!
LETHINGTON. Näettekö kuinka olette huikentelevainen.
DARNLEY. En ole! – Mutta Lethington … jos hän vaaran hetkenä kääntyy minun puoleeni, niinkuin luonnollisen suojelijansa puoleen?
LETHINGTON. Niin kysykää häneltä, miks'ei hän tullut ennen.
DARNLEY. Olet oikeassa … nyt hän minua pakenee ja pilkkaa.
LETHINGTON. Jos te rangaistuksen hetkenä peräytte, niin hän teitä myöskin ylenkatsoo, ja sitten ei hänellä enää rajoja ole.
DARNLEY. Se on totta.
LETHINGTON. Syyllinen tai ei – hänen täytyy tulla kukistetuksi.
DARNLEY. Taikka minun elämäni on täynnä helvetin tuskia, verinen kulku hänen oikkujensa mukaan, salaisesti syövyttävä tauti, jota jokainen hänen silmäyksensä voi kiihdyttää.
LETHINGTON. Nyt luulen että kypsytte toimintaan.
DARNLEY. Ole huoleti, Lethington; poljettu lempi ja luulevaisuus antavat voimaa. Muutaman päivän perästä olen valmis vaikka mihin.
LETHINGTON. Vaan jos hän juuri näinä päivinä kääntyy puolehenne ystävällisyydellä?
DARNLEY. Ah, Lethington, sitä hän ei tee!
LETHINGTON. Ei, minä pelkään sitä. – Sillä, tietäkää, teidän armonne, että juuri viime aikoina on Rizzion ja kuningattaren väli käynyt hellemmäksi kuin koskaan ennen.
DARNLEY. Mistä tiedät sen?
LETHINGTON. Lahjoja on oikein sadellut Rizziolle; olen kuullut että hän ainoastaan vaatteissa omistaa monta tuhatta puntaa.
DARNLEY. Hävytöintä! hävytöintä!
LETHINGTON. Hänen kokoelmaansa juveleista ja kalliista kivistä on kuningatar lahjoittanut omiakin kalleuksiaan.
DARNLEY. Voiko enää epäillä! Oi, Lethington, olen kutsunut Murray'n kotia, kutsunut kotia koko hänen karkoitetun puolueensa, – olen yhtynyt vihollisiini, niin itse saatanan kanssa – päästäkseni tästä häpeästä ja tuskasta.
LETHINGTON. Murray on paluu-matkalla … pian on tehtävä mitä tehtävä on.
DARNLEY. Tule luokseni huomenna, sopikaamme tarkemmin asiasta, pane kaikki toimeen, mutta joutukaa, joutukaa; sillä jos ei jyrkkä teko pian iske suonta minussa, niin löydätte minut tukehtuneena jonakin aamuna!
LETHINGTON. Älkää puhuko niin kovasti, teidän armonne, joku tulee.
DARNLEY. Minun täytyy mennä ulos, tarvitsen ilmaa ja tilaa. Lethington, pari minun palvelijoita, käske heitä seuraamaan minua, minä heittäyn hevosen selkään ja lähden ulos metsään.
LETHINGTON. Mutta sydän-yöllä!
DARNLEY. Yö ja minä – me sovimme yhteen!
(Hän menee, Lethington seuraa häntä ja tapaa ovessa erästä palvelijaa).
LETHINGTON (palvelijalle). Hae kuninkaan palvelijoita, hän tahtoo ratsastaa ulos. Joudu!
(Palvelija menee).
VIIDES KOHTAUS
LETHINGTON, sitten MORTON.
LETHINGTON. Darnley parka! (huomaa Morton'in ovessa). Täällä ei ole ketään.
MORTON (jää paikoilleen). Mutta tänne voi tulla.
LETHINGTON. Mylord, oletteko nähneet kuningattaren uuden muotokuvan? (Käy seisomaan sen eteen. Morton tulee sinne myös). Se on erinomaisen hyvin osattu.
MORTON. Katsanto on liian ylpeä.
LETHINGTON. Luulen että sitä voi parantaa.
MORTON. Oletteko varma siitä?
LETHINGTON. Olen. Se on muutettava.
MORTON. Asianomaiset suostuvat siis siihen?
LETHINGTON. Täydellisesti.
MORTON. Ja milloin?
LETHINGTON (tuttavasti). Pian, pian! – Ei auta viivytellä. Espanjalaiset apu-varat ovat tulleet, maan-pakolaisten tilukset joutuvat myöskin hänen omakseen. Kahdeksan päivän kuluessa julistaa hän sotaa Englantia ja protestanttia vastaan … liittolaisena on hänellä koko Europa!
MORTON (hiljaa). Siis huomenna?
LETHINGTON (samoin). Huomenna, Knox'in talossa, kello neljä iltapuolella.
MORTON (samoin). Mutta he ovat jäljillä. Kuningas ei ole voinut asiaa salata, lordi Stuart on kuullut hänen uhkaavan.
LETHINGTON. Heitä täytyy siis saattaa harhateille.
MORTON. Te tahdotte Murray'n sormusta, heittääksenne sitä italialaisen kurkkuun?
LETHINGTON. Tahdon. – Ei muuta täällä.
MORTON (ääneen). Todellakin oivallinen kuva; kun vaan tuo käskevä katsanto hiukan lievennetään.
LETHINGTON (samoin). Ja tuo italialainen kaulus poistetaan. (Morton menee peräovesta ulos täll'aikaa). Tuolla tulee Rizzio – ahaa! puhuen Stuart'in kanssa!
(Vetäytyy syrjäpuoleen ja menee ulos).
KUUDES KOHTAUS
RIZZIO ja STUART.
RIZZIO. Luulenpa kuitenkin, että mylord näkee aaveita selvällä päivällä. Maanpakolainen Murray on Englannissa ja kurjuudessa, hänen puolueensa vielä suuremmassa kurjuudessa, Elisabeth ei tahdo heitä auttaa. Elisabeth auttaa ainoastaan niitä, joiden käy hyvin' Mistä siis saisivat varoja nostattamaan kapinaa Skotlannissa.
STUART. Ei kapinata, monsieur; en ole puhunut kapinasta. Ei, se on pahempaa!
RIZZIO. Mikä on kapinata pahempi?
STUART. Salamurha.
RIZZIO. Salamurha! (tekee ristinmerkin). Pyhä neitsyt on suojeleva hyvää asiata ja sen uskollista palvelijaa.
STUART. Pyhä neitsyt on oikullinen niinkuin muutkin naiset, ja minun neuvoni on, monsieur, että vahvistatte linnan vartijajoukkoa.
RIZZIO. Kiitän, mylord, teidän teräväjärkisistä neuvoistanne.
STUART. Madame, ma soeur, tietää paraiten itse että jo kolmesti hänen kallis-arvoinen personansa on ollut vaarassa tässä raa'assa maassa. Tällä kertaa ehkä muutkin, kuin hän, ovat vaarassa.
RIZZIO. Ketä mylord tarkoittaa?
STUART. Monsieur tietää että tämän maan aatelisto ei häntä rakasta.
RIZZIO. Suojelus-pyhäni, Sankt Antonius Paduasta, on minua varjeleva pahoista ihmisistä. Kuningatar,
