teitä, monsieur.
RIZZIO. Kiitän, mylord; minä puhuttelen häntä.
STUART. Monsieur, minä olen sanonut teille tämän, ei teidän tähtenne, vaan sentähden, että madame, ma soeur, teitä suosii. Monsieur, minun pitää aloittaa pöytätanssia.
RIZZIO. Mylord!
SEITSEMÄS KOHTAUS
RIZZIO, sitten LETHINGTON.
RIZZIO. Salamurha!
(Hänen kääntyessään, seisoo Lethington ihan hänen takanansa; hän säikähtyy).
LETHINGTON. Pelkäättekö että ai'on teitä salaa murhata?
RIZZIO. Kuka on sanonut? —
LETHINGTON. Tahtoisin puhua kanssanne. Kreivi Morton on minut lähettänyt. Tiedätte ett'ei hän mielellään itse puhu teidän kanssa.
RIZZIO. Kun hän on saanut niin kohteliaan sanansaattajan, niin hänen varmaankaan ei sitä tarvitse.
LETHINGTON. Itse hän on vielä korkeamman miehen lähettiläs.
RIZZIO. Kenenkä?
LETHINGTON. Murray'n.
RIZZIO. Vai tuon karkoitetun kapinan-nostattajan! Vai heillä on yhteisiä asioita?
LETHINGTON. Siihen vastatkoon Morton itse.
RIZZIO. Minua ei ollenkaan huvita Murray'n asiat, eikä ne henkilöt, jotka niitä asioita ajavat.
LETHINGTON. Mutta mahdollista kuitenkin on että nuo asiat teitä vielä voivat vähän huvittaa.
RIZZIO. Sitä suuresti epäilen.
(Käy istumaan).
LETHINGTON (syrjään). Hän käy istumaan minun läsnä ollessani!
RIZZIO. Käykää istumaan, herra valtiosihteeri!
LETHINGTON. Olen teille suuresti kiitollinen, herra yksityissihteeri; (käy istumaan, selkä puoleksi Rizziota vastaan, ja laskee molemmat jalkansa eräälle tuolille). Eikö teillä ole minkäänlaisia himoja, David Rizzio?
RIZZIO. Himot ovat vaaralliset valtiomiehelle.
LETHINGTON. Se muistutus on niin todenperäinen, että juuri äsken olen ollut tilaisuudessa sitä tehdä. Mutta kuitenkin…
(Rupee leikkimään kreivi Murray'n sormuksella).
RIZZIO. Mutta kuitenkin jarli arvelee, ett'ei kukaan ole himojansa vailla?
LETHINGTON (lausuu painolla). Niin.
RIZZIO. Siinä tapauksessa täytyy vaan asettaa niin että ne sopivat yhteen työmme kanssa…
LETHINGTON. – ett'ei välikäteen jouduta; aivan niin; —
RIZZIO. Ja jos koettaisin sanoa miksi minun on hyvin käynyt tähän asti, niin syy on etsittävä juuri siinä.
LETHINGTON. No niin, ei ole mahdotointa!
RIZZIO. Skotlantilaisilla on tavallisesti jonkunmoinen perintö, unelma, kosto tai kunnianhimo, jonka tähden joutuvat pulaan.
LETHINGTON. Varsinkin tämmöisenä muutosten aikana, kun vanhaa ja uutta mielessä taistelee, – se on totta.
RIZZIO. Minä tulin tänne muukalaisena, minulla on yksi ainoa päämäärä, ja se on olla uskollinen ja hyödyllinen kuningattarelle.
LETHINGTON. Sentähden hän pitää enemmän teistä kuin meistä, se on luonnollista.
RIZZIO. Jos ei juuri luonnollista, niin viisasta kenties.
LETHINGTON. Kenties.
RIZZIO. Seuraukset eivät muuta todista.
LETHINGTON. Nyt katolilaisten asia menestyy, se on totta.
RIZZIO. Mutta mikä mainio sormus tuo on, jota jarli tuossa pitelee?
LETHINGTON. Kallis, eikö totta?
RIZZIO (nousee). Harvoin olen senkaltaista loistoa nähnyt! Kuinka? – se on suuremmasta arvosta kuin kalliin kruunutimantti!
LETHINGTON. Oletteko joskus seisoneet juvelipuodissa?
RIZZIO. Kun ostan kalliita kiviä, niin tuotan ne luokseni.
LETHINGTON. Minua ilahuttaa että kuitenkin voitte sitä arvostella.
RIZZIO. Rakastan kauniita kiviä ja minulla on kokoelma niitä itselläni.
LETHINGTON. Jos kokoelette kalliita kiviä, niin varmaankin tunnette tätä; sillä tuntijalla on tarkka silmä.
RIZZIO (tarkastaa sitä). Jarli Murray'n! Oletteko sen ostaneet?
LETHINGTON. En, hän tahtoo lahjoittaa sen pois.
RIZZIO. Tätä suurta omaisuutta … ja kenelle?
LETHINGTON. Teille, David Rizzio.
RIZZIO. Minulleko?
LETHINGTON (nousee). Ylpeä kreivi Murray pyytää teitä olemaan hänen äänenkannattajansa sisarensa kuningattaren luona; voitteko pyytääkään selvempää todistusta muuttuneesta asemasta ja teidän täydellisestä voitostanne! Protestanttinen puolue, joka oli hallitsevana puolueena muutamia vuosia sitten, on nyt syrjäpuoleen sysätty siihen määrään, että sen ensimäinen mies saa kerjätä armoa paavin salaiselta lähettiläältä tässä hovissa.
RIZZIO. Se teitä surettaa, jarli Lethington?
LETHINGTON. En olisi se suora mies, mikä olen, jos koettaisin salata että se minua surettaa. – Tässä on sormus!
RIZZIO. Jarl Murray'n onnettomuus koskee minuun kipeästi, mutta auttaa häntä takaisin tänne, sitä en voi.
LETHINGTON. Ette tahdo?
RIZZIO. Minä ymmärrän että tavallisella sukkeluudellanne olette havainneet himoni; mutta tällä kertaa se valitettavasti ei sovi yhteen kuningattaren aikeiden kanssa. Au revoir!
(Aikoo mennä).
LETHINGTON (avaa kamiinin suupellin, aikoo heittää sormuksen sinne).
RIZZIO. Madonnan nimessä, mitä teette?
LETHINGTON. Ei siitä enää ole mihinkään.
RIZZIO. Onhan se suuri kalleus, sillä on suurempi arvo, kuin koko omaisuudellani!
LETHINGTON. Tahdotteko pelastaa sen?
RIZZIO. Tietysti!
LETHINGTON. Ottakaa se siis!
RIZZIO. En. – Mutta antakaa se hänen sisarellensa kuningattarelle; antakaa hänen säilyttää sitä jarlia varten!
LETHINGTON. Jarlia varten – joutavia!
