veli?"
"Jabasterin!"
"Juuri niin. Minä olen tuo eronnut veli."
"Suuri on Israelin Jumala! Ota tämä sormus. Mutta mitä tämä on? Jabasterin veli turbanipäinen päällikkö! – Mahomettilainen! Sano, voi! sano vaan, ettet ole ruvennut heidän viheliäiseen uskontoonsa – sano, voi! sano vaan, ettet ole rikkonut meidän liittoamme, ja minä tahdon siunata tämän hetken onnea."
"Minä en petä mitään Jumalaa. Tyynnytä itseäsi, suloinen nuorukainen. Nämät kysymykset ovat liian korkeat, ettei sinun heikko terveytesi salli, että me keskustelemme niistä. Toisten me puhumme tästä, poikaseni; tällä kertaa minun veljestäni ja itsestäsi. Hän elää ja menestyy?"
"Hän elää uskossa; aina hurskaat menestyvät."
"Mainehikas uneksija! Vaikka meidän luontomme ovat erilaiset, minä aina rakastin häntä. Entä sinä itse? Sinä et ole se, jolta näytät. Kerro minulle kaikki. Jabasterin ystävä ei suinkaan liene mikään tavallinen ihminen. Sinun muotosi on ilmoittanut sinun arvosi. Luota minuun."
"Minä olen Alroy."
"Kuinka! Vankeuden Ruhtinas?"
"Aivan oikein."
"Alschirokin surmaaja?"
"Niin!"
"Samantunteisuuteni ennusti oikein. Minä rakastin sinua heti alusta. Ja mitä sinä täällä teet? Hinta on määrätty hengestäsi: olet kaiketi kuullut siitä?"
"Vasta nyt; mutta asia ei kummastuta eikä huoleta minua. Minä toimitan Herrani asioita."
"Mitä sinä aiot?"
"Vapauttaa hänen kansansa."
"Jabasterin oppilas: minä ymmärrän kaikki. Taas yksi hänen unelmiensa uhri. Minä pelastan tämän pojan. David, sillä sinun nimeäsi ei saa lausua tässä kaupungissa, aurinko on laskemaisillaan. Mennään pengermälle ja etsitään lohdutusta illan tuulelta."
IV
"Mikä hetki nyt on, David?"
"Sydän-yö lähestyy. Minä soisin tietäväni, lukeeko sinun veljesi tähdistä meidän onnellisen yhteentulomme."
"Ihmiset lukevat, mitä halajavat. Hän on oppinut kabbalista."
"Mutta mielihalumme tulevat ylhäältä."
"Niin sanotaan. Me luomme itse oman kohtalomme ja sanomme sitä sallimukseksi."
"Kuitenkin puhui ääni – Äänen Tytär, joka kutsui Samuelin."
"Sinä olet kertonut minulle kummallisia asioita; minä olen kuullut kummallisempia selitettävän."
"Minun uskoni on kallio."
"Johon joudut haaksirikkoon."
"Oletko sinä Sadusealainen?"
"Minä olen mies, joka tuntee ihmiset."
"Sinä olet oppinut, mutta Jabasterista erinkaltainen."
"Me olemme samat, vaikka erinkaltaiset. Päivä ja yö ovat molemmat ajan osia."
"Ja sinun osasi on —"
"Totuus."
"Se on, valkeus."
"Niin; niin häikäisevä, että se toisinaan näyttää pimeältä."
"Niinkuin tarkoituksesi."
"Sinä olet nuori."
"Onko nuoruus mikään vika?"
"Ei, päinvastoin. Mutta me emme voi syödä hedelmää, sillä aikaa kuin puu kukkii."
"Mitä hedelmää?"
"Tietoa."
"Minä olen tutkinut."
"Mitä?"
"Kaikkia pyhiä kirjoituksia."
"Mistäs tiedät, että ne ovat pyhiä?"
"Ne tulevat Jumalasta."
"Niin kaikki tekee. Onko kaikki pyhää?"
"Nämät kirjoitukset osottavat hänen tahtoansa."
"Jabasterin opin mukaan. Kysy tuolta mieheltä, joka rukoilee tuossa moskeassa, ja hän lausuu sinulle, että Jabaster on väärässä."
"Lopulta sinä kuitenkin olet Mahomettilainen."
"Ei."
"Mitä siis?"
"Minä olen jo sanonut sinulle – minä olen mies."
"Mutta mitä sinä palvelet?"
"Mitä palveleminen on?"
"Semmoista kunnioittamista, jota luotu osottaa luojaansa kohtaan."
"Kuka tämä on?"
"Meidän Jumalamme."
"Israelin Jumala."
"Juuri niin."
"Siinä tapauksessa vaan vähäinen joukko hänelle suitsutuksiansa sytyttää."
"Me olemme valittu kansa."
"Valitut pilkattavaksi, herjattavaksi ja häväistäväksi. Siinä ei ole mitään kehuttavaa."
"Me unhotimme hänen, ennenkuin hän rankaisi meidän."
"Miksi sen teimme?"
"Sinä tunnet pyhän sukukuntamme aikakirjat."
"Kyllä, minä tunnen ne: ne ovat, niinkuin kaikki aikakirjat, verenvuodatusten kertomuksia."
"Tulevien voittojen kertomuksia."
"Jos vapauttaminen vaan merkitsee verenvuodatusta, minä en kadehdi Messiasta."
"Oletko sinä Jabasterin veli?"
"Niin oli minun äitini tapa sanoa: hurskas ja siunattu nainen."
"Herra Honain, sinä olet rikas ja viisas ja voimallinen. Sinun lähimmäisesi eivät puhu sinusta kuin ylistyksellä tai pelolla, ja kumpikin ilahuttaa sydäntä. Sinä olet jättänyt vanhan arkkimme; miksi – vähät siitä. Emme siitä puhu. Se on jotakin, että, vaikka kohta olet vieras, sinä et ole ainakaan uskostasi luopunut. Sinun käy kaikki hyvin tässä maailmassa, herra Honain. Mutta jos kumarrusten ja siunausten asemesta sinua tervehdittäisiin, niinkuin veljiäsi, ainoastaan lyömillä ja kirouksilla; jos sinä joka aamu nousisit ainoastaan tunteaksesi, että olemisesi on kunniattomuus, ja havaitaksesi, että kaikki ympärilläsi pitävät sinua jonakin saastaisena ja vahingollisena olentona; jos sinun täytyisi, niinkuin heidän, asiain parhailla ollen, elää halpaa ja unteliasta elämää, toivotonta ja tarkoitusta vailla, taikka ainoastaan semmoisella toivolla
