niin todella, herra, niin, totta kyllä, ja minä tunnustan, että se oli väärin tehty. Kyllähän minä olin herra d'Artagnanin luona.
– Mikä oli teidän käyntinne tarkoitus?
– Pyytää häntä auttamaan minua löytämään vaimoni. Minä luulin itselläni olevan oikeuden häntä perustella; mutta minä erhetyin, niinkuin näkyy, ja minä pyydän nöyrimmästi anteeksi.
– Ja mitä herra d'Artagnan vastasi?
– Herra d'Artagnan lupasi minua auttaa; mutta minä kyllä kohta huomasin erhettyneeni.
– Vai te aiotte pettää oikeutta! Herra d'Artagnan teki teidän kanssanne sopimuksen, jonka johdosta hän ajoi pakoon poliisit, jotka tulivat ottamaan kiini vaimoanne, ja toimitti hänet löytämättömiin.
– Herra d'Artagnan vienyt minun vaimoni! Ah, vai niin! mutta mitä sanoittekaan?
– Onneksi on herra d'Artagnan meidän käsissämme, ja teidät asetetaan hänen kanssaan naamattain.
– Ah, totta tosiaan, parempaa en pyydä, huudahti Bonacieux; olen hyvilläni saada nähdä tuttuja kasvoja.
– Tuokaa d'Artagnan esille, sanoi komisarjus vartijoille.
Vartijat toivat sisään Athoksen.
– Herra d'Artagnan, sanoi komisarjus kääntyen Athokseen, kertokaa mitä teidän ja tämän herran välillä on tapahtunut.
– Mutta! huudahti Bonacieux, ei tämä ole herra d'Artagnan, jota minulle osoitatte!
– Kuinka! eikö hän ole herra d'Artagnan? huusi komisarjus.
– Ei millään muotoa, vastasi Bonacieux.
– Mikäs tuon herran nimi on? kysyi komisarjus.
– Sitä minä en voi sanoa, minä en tunne häntä.
– Kuinka! ettekö tunne häntä?
– En.
– Ettekö ole häntä koskaan nähnyt?
– Kyllä; vaan en tiedä mikä hänen nimensä on.
– Mikä on nimenne? kysyi komisarjus.
– Athos, vastasi muskettisoturi.
– Mutta eihän se ole ihmisen nimi, sehän on vuori! huusi tutkistelija-parka, joka alkoi joutua vallan pyörälle.
– Se on nimeni, sanoi Athos tyynesti.
– Mutta olettehan sanoneet nimenne olevan d'Artagnan.
– Minäkö?
– Niin, te juuri.
– Se on, minulle sanottiin: "te olette herra d'Artagnan?" Siihen vastasin: "Luuletteko niin?" Kiiniottajani sanoivat olevansa siitä varmat. Minä en huolinut heitä vastustaa. Muutoin, olisinhan voinut erhettyä.
– Herra, te loukkaatte oikeuden majesteettia.
– En suinkaan vastasi Athos levollisesti.
– Te olette herra d'Artagnan.
– Näettehän nyt, että tekin sanotte minulle sitä.
– Mutta, huudahti vuorostaan Bonacieux, minun täytyy sanoa teille, herra komisarjus, ett'ei tässä ole hetkeäkään epäilemistä. Herra d'Artagnan on minun hyyryläiseni ja siis, vaikka hän ei ole maksanut minulle vuokraani, ja juuri sen vuoksi, minun täytyy hänet tuntea. Herra d'Artagnan on nuori mies, tuskin yhdeksäntoista tai kahdenkymmenen vanha, ja tämä herra on vähintään kolmenkymmenen. Herra d'Artagnan on herra Desessarts'in väkeä, ja tämä herra on herra de Tréville'n muskettisotureita: katsokaa univormua, herra komisarjus, katsokaa univormua.
Конец ознакомительного фрагмента.
Текст предоставлен ООО «ЛитРес».
Прочитайте эту книгу целиком, купив полную легальную версию на ЛитРес.
Безопасно оплатить книгу можно банковской картой Visa, MasterCard, Maestro, со счета мобильного телефона, с платежного терминала, в салоне МТС или Связной, через PayPal, WebMoney, Яндекс.Деньги, QIWI Кошелек, бонусными картами или другим удобным Вам способом.
