eivät olleet täitä ollenkaan, vaan mammutteja, jääkarhuja, hirviä lopussa ja sikoja. Ja sitten kaikki kutsuivat Tšukchi-ihmisiksi, koska he olivat ainoita tundrassa eläviä rotuja. Jotenkin tundran mies kävelee nostetun kainalon päällä ja naarmuta sitä, kun taas yarangassa olevat tšuktit selviävät kauhistuttavasta myrskystä. Kainalo pysähtyi tundra-ihmisen naarmuuntumiseen, ja myrsky lamaantui. Ja tšuktit jättivät kotoaan tundrasta ja kiittivat häntä heti puhtaasta valkoisesta lumesta keltaisella virtsallaan. Ja tundrasta tuli kuin kehon vitamiinipuutosta, kuten kehon aknetta. Ja kaikki tämä ilmestyi ja kaikki alkoivat tanssia, mutta hiljaisesti keltaiset jääpuikot alkoivat kadota, joku varasti ne ja jätti reikiä. Ja sitten paikallinen Chukchi-kodoton Serezha, jota kaikki kutsuivat “keltaiseksi lumeksi”, jatkoi tarinansa, tundran mies käski hänet etsimään varkaan ja pilkkomaan sen raa’asti. Kaikki tšuktit haudattiin lumikelloihin ja katsoen he odottivat ja olivat yllättyneitä. Osoittautuu, että heidän lapsistaan tuli varka, joka piti näitä jääpuikkoja kokkereille, joita he myyvät basaarissa. Ja vauvan syntymän jälkeen he sanovat hänelle:
– Älä syö, paskiainen, keltainen lumi!! – ja lyö häntä, lyö hänet etukäteen, etenkin päähän.
Serezha-keltainen lumi näytti yleensä nuorelta, kaksikymmentäseitsemän vuotta vanhalta, loput ovat kaikki kuin tšuktien kaltaisia. Hän meni keskuskirjastoon ja keräsi pullot matkan varrella. Kerran hän alkoi kadota päivien ajan. Kaikki olivat erilaisia, mutta uteliaita. Kun hän ilmestyi, häntä kuulusteltiin. Hän oli hiljaa. Mutta kun hän oli humalassa ja Serezha Yellow Snow myönsi aikovansa mennä naimisiin pian.
– Ja kenen kanssa? – jota seuraa kysymys.
– Kyllä, sydämestäni on puolet, hän asuu alueella, vaikka hän on jo kuusikymmentäyksi vuotta vanha, sillä hänen ei tarvitse tehdä lapsia, heitä on jo kahdeksan. Täällä ruokin heitä ja koulun, kun isäni kasvatti minua, ja hänen isänsä isän ja isän isän, hänen äitinsä, koska isättömyys oli. – Seryozha nappasi sieraimeensa, kääri vuohen ulos, katsoi sitä ja söi sen. – Rakastan Chupa-chuppeja, mutta se antaa ovela ajatuksia. No, kauan sitten kukaan ei löytänyt taloa. Hän kiipesi sinne, katseli, kaikille oli tilaa riittävästi: hänen vaimonsa, minä ja lapset. Totta, vanhin on pahoillani, vankettuna kaksitoista vuotta. Mutta silti nuori, tyhmä, vain neljäkymmentä kolkutti. Opetin hänelle, mutta hän ei uskonut kokemukseni. No, kesä on vielä täällä, joten päätin tehdä eurokorjauksia talossa, ostin jo kittiä, väriä, siveltimiä. Totta, jotkut tädit tulivat: “Mitä teet?”. – he kysyvät. “Korjaa”. – Sanon, mutta tajusin heti, että he olivat myöhässä, talo oli jo minun käytössäni. – Serezha Keltainen Lumi otti säröilyvuodetta sängyn alapuolelta, napsautti torakkaa, joka ei osaa hypätä juotosta, rasvasi sen keltaisella nesteellä ja rypytti sitä, purei sen pois. Ruski säröi, mutta ei rikkoutunut. Tšukkit avasivat hitaasti silmänsä katsomalla murtunutta tuuletinta, joka tarttui ulos krakkurin halkeamasta.
– Ooooooo!! hän huokaisi ja alkoi lämmittää hammassärkyään kämmenellä…
Kesä on kulunut. Tšukchi saapui Fingalin kanssa ilman etuhampaita. Hänen päänsä päällä oli hyytynyt veri.
– Mitä Seryozha, kodinhoito juhli, oli pimeää, valo sammus? – kodittomat leikkivät.
– Ei, nämä tädit tämän talon omistajien kanssa saapuivat, mutta olin jo tehnyt korjauksen, halusin mennä perheeni kanssa. Joten he lyövät minua seuroilla. Koirat. Loppu…
Muistiinpano 6
Kuole, narttu, seppelelle!!
Aurinko paistoi. Taivas oli selkeä ja isänmaalliset kodittomat talonmiehet istuivat talonmiehen huoneissa ja neulottiin pahvia, laitettiin muita pulloja ja vielä muita rypistyneitä alumiinitölkkejä cocktaileja ja olutta varten. Ja kaikki olisi hienoa, mutta yhdessä talonmiehen asunnossa oli kaksi sinistä majakkaa sisältäviä UAZ: ita ja “isät” johdettiin ovesta ja “käsiraudaksi” nainen ja kaksi kaveria, jotka olivat pukeutuneet talonmiehen liiveihin, joita tavallisissa ihmisissä kutsutaan “keltuaisiksi”. Paikalliset asukkaat eivät edelleenkään ymmärtäneet pidätyksen syytä, koska tämä kolmikko ryösti tarkkaan roskien alla ja puhdisti pihoja päivittäin. Jokaisella oli oma luettelonsa, johon kädet olivat jo tottuneet, ja jokainen oli merkitty luudalla, kauhalla ja pussilla. Nämä työkalut näyttivät heille talismanina tai amulettina, talona tai kodina kotona. Ja Jumala, kieltäkää, että joku vie muukalaisen. Kaikki, kuolema. Kranty. Mutta ilmestyi tähän kolminaisuuteen aikaisemmin ennen tapausta ja neljäs rouva Tumor. Ja pois menemme.
Päivä ennen. Aamun aattona Madame Tumor nousi ensin ja päätti näyttää vaihtoehdon, tehdä hyödyllisen työn ja siivota alueen, kun kaikki nukkuivat vihanmyrskyllä, toisin sanoen rekisteröintiin perheeseen. Kaikkia tämän “jengin” jäseniä ei kerran tuomittu. Koska hänellä ei ollut omaa, hän otti jonkun toisen luettelon toivoen, että heidän sanotaan olevan hänen oma?! Se menee, se on lakaistaan, se kerää savukkeiden peitteitä, poistaa kaikenlaisia karkkikääreitä eikä halveksii, katsoo jotain roskakorissa ja kerää hajallaan jätettä lahtien ja säiliöiden ympärille matkan varrella. Hän on jo puhdistanut alueen lattian ja yhtäkkiä näkee kuinka tien toisella puolella mies ja nainen ovat järjestäytymässä tiukasti.
– Skandaali. – Mietin rouva Tumorin ja jatkoi alueen puhdistamista. Riita oli lämmitetty ja ääni kuuli jo, kun nainen yhtäkkiä nyökkäsi niin kovaa, että pihoissa kaikui kaiku. Madame Tumor nosti silmänsä ja näki, että tämä mies maukas tavalla läpäisee naisen posket. Ohikulkijat eivät kiinnitä huomiota, mutta siipikarjatilan johto lisäsi kananmunien ja kanojen aikaisemmin, erityisen suurissa koossa olleiden, varastettujen varasten varkauden kahteen munaan, jotka hän oli ottanut kuorma-avopuhan pyynnöstä, jonka tämän yrityksen turvakamera tallensi. En voinut kestää sitä ja lähdin luudalla tien yli. Hämmentyneet autot antoivat hänelle tiensä kuin hullu. Hän, kiinnittämättä huomiota ulkomaisiin autoihin, juoksi jalkakäytävälle ja juoksi kuin leija taivaasta, juoksi talonpoikaan, piiskaten hänelle kasvot paskalla luudan kanssa, josta koiran passi lensi sivuille. Nainen pullisti silmiä epäuskoisesti ja peitti suuhunsa käsillään ja nauroi vihaisesti. Yhtäkkiä mistä ottaa sen. Yhtäkkiä, tyhjästä, kolme poliisia ilmestyi ja alkoi heti Madame Tumorin luokseen. Se huusi:
– Tämä vitsi, lyö rouva!!
– Rauhoitu, rauhoitu! – poliisin kersantti kysyi kohteliaasti. – Kukaan ei lyö ketään. Katso siellä. – Etäisyydessä voit nähdä elokuvakameran ja henkilökunnan.
– Tämä elokuva on komediadetektiivin räjäyttäjä! – lisäsi toisen poliisin.
– He he he he!!! – veloitti kolmannen. – Jos skandaali teeskentely! Hu hu hu!!! Ja taistelu!
Kasvain asettui ja mutisi jotain, kiusasi taiteilijoita, katsoi sitten poliisit, otti luudan ja meni tyhmäksi Furshtatskaya-kadun yli.
Ja tuolloin candeykassa, jossa gop-yritys oli aikaisemmin hurjellut ja nyt pyyhkimet heränneet krapulasta, he näkivät, että yksi varastosta puuttui tai puuttui, kasvatti jalkansa ja pakeni, alkoi valmistella tonttia varkaan tai hänen jalkojensa paljastamiseksi. Annettuaan viime viikonloppuna jäljelle jääneet pullot, he kaapasivat lumihiutale-nimistä pesuainetta ja laimennettuaan sen vedellä wc-kulhoon, hanan puutteen takia putkilinjan korjauksen vuoksi he alkoivat hitaasti juoda, syövät välipalajäämiä, jotka kerättiin eilen roska-astiasta kutsutaan – lahti ja erittäin hapan.
Se oli lähestymässä keskipäivää. Madame Tumor, joka vihelsi tuomitulle tyttölaululleen, palasi Candeikaan kantamalla toisaalta varastoa ja toisessa pussia, jossa oli alumiinitölkkiä olutta ja pulloja. Ajattelematta tai epäilemättä mitään, hän avasi oven ja astui kandeikalle kohtalonsa
