viisas kaveri, asioiden kanssa.. Nopeasti!!
Seraphim ravisteli hitaasti päätään kiinnittääkseen holhoojan silmät oppilaidensa kanssa, nousi hitaasti ylös ja lähti ajamaan.
– Nimi. – kysyi päivystäjältä.
– Minä?! Isä Seraphim! – vanha munkki vastasi ylpeänä ja silitti partaansa.
– Sanoin, täydellinen nimi!! – virkamies saapui. – tai mennä kameraan kolmeksi päiväksi.
– Nauta Sergey Baituleuovich. – nimeltään loukkaavasti hänen nimensä maalliseksi Serafimiksi. – Kiroan sen. hän huokaisi.
– Mitä?? – kysyi poliisilta.
– Sanon, että käytin tätä nimeä jo pitkään, ennen tonissiota ja celibatti-illallisen hyväksymistä. hän julisti ja huokaisi jälleen. – Kiroan sen.
– Juulen juuri nyt jalkojen välillä mailalla. – naurahti toinen seisoen pyhien isän takaosassa. – Se on totta, on jo nyt yö?!
– Aamulla – Nauta ja illalla.. – vieressä istuva lisäsi.
– Tämä ei ole niin, olen ollut uskollinen jo kaksikymmentä vuotta. – Aloin särkyä kuin lapsi, jonka karkit otettiin pois.
– Hei, Seraphim, hän on redneck..
– Hän on Chikatilo. – Keskeytettyään hän lisäsi terveen poliisin.
– Oletko nähnyt testosi jäänteitä?
– Kyllä, voi, pomo!
– Voi miten! – virkamies hymyili. – Ja varasti luun? – kaikki nauroivat. – Ja hän tuli Pietariin myymään sitä useammin?! – huuta voimistui.
– Älä pilkkaa, Antikristus, Herodes, taivaan kuningas, muuten pirun teitä kaikkia!!!! – Seraphim ojensi silmänsä ja veti vahingossa vanhanaikaista.
– Mutta ei tarvitse pierua. – huomasi virkamies.
– Kyllä, hän kiroo niin. – lisäsi takana seisova poliisi. Serafim paljasti vielä enemmän viistot silmänsä, joiden oppilaat olivat: yksi on tummanvihreä ja toinen on vaaleanruskea.
– Haluatko minun kirovan sinua nyt? – kysyi terveelliseltä aseella. – Lyhyesti sanottuna, pääset ulos, katos meidän osastollamme juuri nyt puhdistaa.
– Ja valitan syyttäjälle ortodoksisen kirkon puolesta. – Toveri Karja paheksutti.
– Menit pois, vesimeloni, oletko Länsi-Ukrainasta? Stepan, sulje se takaisin.
Aamulla vapautimme ja jäimme ilman Seraphimia, hänet pakotettiin puhdistamaan wc. Lounasaikaan hän tarttui meihin ja me rukoilimme ja suuntasimme näkyviin myyntipisteisiin…
Muistiinpano 8
Palvelin myös sopimuksen nojalla…
Palvelin myös sopimuksen nojalla, vaikka poissa ollessani, tämän Nochlezhka-asukkaan sanoista ja jotta ei sekoittuisi tarinoihin ja tapahtumiin, minä, kaikki tämän syklin kirjoittama: (Maallisen elämän kokeneiden jälkeläisten (kodittomat) muistiinpanot vastaavat nimitystä) tyyppisiä tarinoita Vasily Terkinistä, tietysti, jos joku lukee hänestä. Kuulin vain hänen hyökkäyksistään, jotka eri taistelijat suorittivat eri aikoina. Palvelin yleensä … “Minä” on muistiinpanojesi päähenkilön nimi, muista… Yleisesti ottaen olen palvellut myös sopimusperusteisesti. Menimme partioimaan kahden viikon ajan ja palasimme tukikohtaan. Lähestyessämme sitä, niin sanotusti iskuimme demobilisaatiosormilla: tšetšeenit provosoivat kahden postin ampumisen keskenään ja meidät joutui ristitulessa ja jouduimme istumaan joessa, kaulassa koko päivän, ja kun komentajat lajittelimme sen, meitä tervehtii ja lämmitti. sankarit, on sääli, että vain kolme ryhmästämme oli liotettu valtionrajan kulkemiseen. Taivaan valtakunta on heidän kanssaan, vaikka heidän joukossaan oli yksi muslimi, sitten Allah Akbar.
Pesemisen jälkeen kylpylässä ja vaihtaneen haisevan asun kotiin, aloimme elää laillisen kahden viikon loman. Kävelimme ja tylsistyimme odottaen uutta matkaa. Jotenkin seisomme tukikohdan porteilla ja näemme paikallisen asukkaan tulevan ja ilmeisesti meille.
– Mitä tarvitset? kysyimme häneltä.
– Hei, veli, anna minulle kaksi kirzuhia? – Lähestyessään hän kysyi itämaiselta hauskkalta aksentti, kaksi pressukenkiä.
– Miksi?
– Anna minulle veli, vai mitä? Huomenna, kahdeksan kuukauden ajan, lammasmailan kävellä laiduntaminen kerättiin.
– Ja mitä, laukkuissa ei kulje?
– Ei, ei! Mitä sanoa tyhmyyttä? – Tšetšeenit ovat hieman vimmaantuneita. – vuohi vie hänen.
– Miksi? Kysyin vastahakoisesti.
– Mitä, lampaat söivät, vuohet menevät laiduntamaan? – ironisella kersantti. – En ymmärrä miksi tarvitset saappaita?!
– Wai, ei, vuohen takaosa saapuu, joo? Ja kaali leijuu, säkkejä, kuinka muistaa vaimon kanssa.
– Hei, oletko unelmoija?! Ja kuinka paljon rahaa annat?
– Wah, miksi rahaa, rotta. Chacha-viininnahkaa, joo. Lyhyempi chacha.
– Okei, katso, jos huijaat, minä ampun sinut kuin šakali.
– Miksi niin töykeä? Salim ei huijaa. Salim on rehellinen.
– Ahmed sanoi saman asian, mutta hän myi chachaa niin heikkoa kuin vesi. – kaukaa kersantti huomasi kalju hengen, joka keräsi villikukkia ja maisti terälehtiä.
Katsoimme toisiamme ja päätimme.
– Hei, sinä.., mene syud! huusi kersantti. Henki noudatti kiistattomasti käskyä, riisui saappaansa ja heitti ne Kaukasian kansalaisuuden abrekkiin. Hän kiinni kengät, suuteli niitä ja veti viiden litran käärmehakot housutaskustaan ja heitti meihin ennen ottaen siemailun ja nielemällä sen demonstratiivisesti, väitetysti olematta tarttuvaa.
Aamu onnellista päivää!!!
Vain abrek pääsi karkuun ja paimensi paimenta epäonnistumisesta paimen lähellä. Hän yritti ilmeisesti saappaat vuohen tyttöystävilleen, joiden tulisi rauhoittaa vuoristokokemustaan ja hormoniaan, muistuttaen rakastettua vaimoaan, kuten ruumiillinen ehdotti:
– Ja mitä?!
– Kyllä, voit!? kersantti vastasi.
– Joten? – kysyin yksityiseltä.
– Matka. – vastasi johtaja ja menimme mäen yli, josta kaikki vasen lammaslauma, jonka pitäisi pian sijoittaa vuorille, oli selvästi näkyvissä. He ottivat äänenvaimentimella varustetun koneen ja ottivat taisteluaseman tyhjentääkseen viininnahan. Chacha osoittautui hulluksi kuin kompoti.
– Vuohi, abrek, taas hän kiehui, no, ei mitään, järjestämme heille torakkakilpailut nyt. – Kersantti oli järkyttynyt, kohdistui läheisiin isoihin lampaisiin, seisoen lähellä meitä, kiharakarvaisia.
