Ja miten tupakoida jotain?
Varis: – Kyllä, vedä ja pidä, pidä, kunnes lentää pois.. Haluatko kokeilla?
Majava: – Ja mitä, nyt?!
Ja varis puhalsi majavalle savupylvään, kuten höyryjunalta. Beaver nielaisi sen ja piti sitä keuhkojensa syvyydessä. Paisuneen jyrsijän ruumis hidastui hitaasti selälleen, ja hän alkoi uppoaa pohjaan, päästäen hirsistä ja levittäen jalat. Majava oli täynnä uteliaisuutta, kun kalat uivat hänen ohitseen ja levät heiluttivat häntä pitkin polkua, jolla hänen nykyinen kantoi. Ja kuinka hän ei ollut aiemmin huomannut sellaista näkemystä ja kauneutta. Ensimmäistä kertaa elämässään hän alistui joelle ja luonnolle.
Samalla Behemoth istuu mutkan ympäri tämän joen rannoilla ja poistaa alushousut. Hän näkee majavan, joka ponnahtaa esiin, ja hengittää ulos savua.
Virtahepo: – Oletko majava? – virtahepo yllättyi. – loki oli siellä, mutta nouseeko nyt, kuten pesulappu?
Majava: – Siellä! Siellä!!! Variksen mutkan ympärillä bambu tupakoi!!!!!!
Virtahepo: – Missä??
Majava: – Siellä!!!!! – Virran kantama, majava sanoi.
Virtahepo oli kiinnostunut ja hylkäsivät hankkeensa ja sukelsi veteen.
Varis istuu, polttaa bambua ja rypistää istuessaan. Yhtäkkiä virtahepo nousee nokansa eteen. Ja varis petoksella, aivan siellä, räpytti siipiään, avasi silmänsä kuin sammakko ja huusi kaikissa korppinokissa.
Varis: – Majava, hengitä!!! Luonnossa, räjähtää?!!!
Muistiinpano 10
Tietoa henkilöstä Gena
Synnyin neeger Ivanov. Makaa, se tarkoittaa, että hänet on kivitetty ja tutkii selvästi lääkärin, joka synnytti jalasta rintaan. Ja hän tietää asian, scurries hänen ympärillään ja ajaa ympäröivän henkilökunnan. Siksi on parempi hieroa vastasyntyneen ruumiin jauhetta kloorilla. Ja hän ei muutu valkoiseksi.
– Mdaaaa!! – raaputtamalla Aadamin omenaa, vanhusten lääkäri kompastui. – Sinä, pieni äiti, poika. Ja ihonvärissä.
Heiluttaen päätään olkapäältä oikealle, vasemmalle:
– Voi, voi, ah, ah! – Madame Madame Ivanova nappasi, lääketieteellisen morfiinin kivittämä. – Tekijä, oi rakas lääkäri! – Rukoilen Kristuksessa, keksitkö jotain? Oeh… Oi! Älä kerro miehellesi?! Hän on siisti rosvo. Mitä, ja menin yksin Papua-Uuteen-Guineaan.., Oaya, kirjoittamaan tutkielmani, Wow., Paikallisista ryhmistä. Kyllä! Voi, taalaa, taalaa itkien!! Pala ruohonleikkureita (1000 dollaria), muuten hän on haavoittuvainen, kuudennen ja korkeimman tason tappaja, hän voi tappaa rukiskukka ja sinä, ehkä minä.
– Ja mitä minulla on tekemistä sen kanssa? – yllättyi lääkäri.
– Vittu hänelle, liota, miten juoda!!
– Hyvä rouva, pidä kiinni, sinun täytyy pelastaa sinut. Sinulla on puuskia navan alapuolella ja polvien yläpuolella… Mdaaa.. Jotain, jota pidämme tieteellisenä. Lena! Helen! – Hän kutsui nuorta harjoittelijaa, paikallista lääketieteellistä koulua, nimellä Dandelion.
Voikukka Lena, kiristäen persetään ja keskustelemalla naurettavasti hänen ympärillään, kumartui lääkäriä vastaan.
– Kyllä, Putin Donald Trump. Olen valmis…
– Ja miksi sinulla on nimi Voikukka?
– Ja se, hehehe. – peitti kämmenellä hänen pitkä nenänsä punainen moppi, joka maksoi vain vastaväleillä, mutta näytti siltä, että neitsyt. – tyypillä löydettiin kaali ja olen iloinen.
Lääkäri katsoi ympärilleen häntä, ei vielä ryppyistä, ohutta figuuria, ja laajentanut silmiään hengitti syvään hajuvettä, räpyttäen hänen ripsensä.
– Vau, varastaminen, sinä mentät ensiapuun, kysy herra Ivanov. Kerrot hänelle, kun hän vastaa, että syntymä tapahtui normaalissa normaalitilassa, mutta mutaation takia geenit eivät lähentyneet ja syntyi musta lapsi. Saatko sen?
– Kyllä, herra toveri Putin Donald Trump. – ja sairaanhoitaja katosi ylpeänä oviaukkoon. Se osoittaa ensiapuhuoneessa ja sanoo:
– Hei, ja kuka herra Vasil Ivanov on?
Hän nousee ylös ja vastaa ääneen:
– minä!!!!
Hän katsoi häntä ylös ja alas nostaen kaulaansa rajaan asti. Hänen massiiviset lihaksensa, etenkin hartioiden ja kaulan ympärillä ja peloissaan, avasivat silmät, suun ja sieraimet pelolla. Sen jälkeen kun hän selkäsi ja palasi punaisena lääkäriin.
– Minä, herra toveri Putin Donald Trump, pelkään. Hän on niin iso, vahva ja tyhmä. – Ja naida katkeraa kyyneleitä. Lääkäri otti aamutakin helman ja pyyhki hänen silmänsä rasvaen paksuja, hyytelömäisiä kyyneleitä hänen kasvonsa, aivan kuin siivooja, joka pyysi vuotiasta pölyä ikkunasta. Vakuutuksena siitä hän myös hengittää harjaan, ajaa kärpäset ja yritti jatkaa raastinta, mutta Lenochka, työntäen itsensä pois, juoksi hoitotilaan ja sulki sisäpuolelta, nukkui sohvalla. Jos hänen sian kuorsauksia ei kuulla käytävällä, paikalliset sairaat toverit olisivat rikkoneet oven lukon, he halusivat pestä itseään.
Ivanovin vartalo erottui terävästi odotettujen joukosta, varsinkin kun otetaan huomioon, että hän oli siellä yksin, lukuun ottamatta vanhaa rottaa, joka puree linoleumin nurkkaa seuraavan tuolin alla, vaatimatta mutkien. Lääkäri, kauhistunut odotettavissa olevan määrän verran, vimmahti. Ajattelin, että vahingossa hän putoaa kuuman käden alle ja potkaisi rottaa kasvoihin, juoksi odotushuoneesta.
– Mitä tehdä, mitä tehdä? – hän mutisi hengityksen alla ja suuntasi toimistoonsa. – Voi!!! – Laski sen alas, ja hän otti puhelimen sydämestään, valitsi pelastuspuhelinnumeron. – Ole, ole… Merkel?.. Minä olen, Putin Donald Trump. Kuuntele kollega, onko sinulla toistaiseksi potilasta?
Theresa Merkel May oli opiskelija ja työskenteli paikallisessa lääketieteellisessä detoxissa.
– Siellä on.. ja mitä? – kysyi Theresa Merkel May,
– Lähetä hänet luokseni julistaa sukulaisen. Sitten maksan sen pois.
Tällä hetkellä nukuin kovalla sängyllä ja varauduin poistumiseen. Rehellisesti sanottuna muistan epämääräisesti, kuinka minut vietiin raittiusasemalle, mutta olin jo suunnitellut krapulaa. Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin minut saatettiin sairaalaan, tietämättä sitä itse. Minä itse näytin ohuemmalta syntymästäni, samanaikaisesti kodittomalta (maallisen elämän kokenut jälkeläiset). Silmäni olivat pullistuneet kuin sammakko. Kaksi harmaata syyliä kasvoi vasemmassa leuassa ja nenässä. Hampaista minulla oli vain kaksi mätä kantoa ja neljä juuria. Adamant Adamin omena pullisti runsaasti kaulaaan, loput näyttivät yksinkertaiselta: joukko luudeni sopi nahkalaukkuun ja karvaamattomat luut täydensi vartaloani näkymiä.
Asetettuani kärjeni tuolille, yritin eristää edessäni olevan lääkärin haaroittuneen siluetin.
– Hei,
