pois. Näärin ja kikatin itselleni haitallisesti ja otin puhelimen soittaessani toisen klinikan numeroon.
– Alle, Seryoga. Keltainen lumi? – hän on myös kodoton, mutta hän opiskeli Pietarin julkisessa kirjastossa ja tiesi enemmän kuin minä, sitä enemmän hän, toisin kuin minä, asui leikkaussalissa “yönsuojuksen” ja kellareiden lisäksi, missä hän halusi kysyä tyhmiä kysymyksiä. Chukchi loppujen lopuksi Afrikassa, Chukchi. Ja siksi hän työskentelee terapeuttisen osaston päällikkönä ja kuten minä, terapeuttina. – Hei, Seryoga, Gomiashvili tulee nyt luoksesi suolimyrkytyksellä. Kerro hänelle, että hän on raskaana.
– Oletko varma?
– Mikä ero sillä on sinulle, sano se!
– Okei.
– Auttakaa, muuten nämä aprikoosit kiinni Venäjällämme, meitä ei pidetä lainkaan lääkäreinä ihmisille…
– Hei, teen sen, veli. – Ja valmis.
Markkinoilla on toinen Georgian surullinen surullinen ja itku. Kolmas Georgian tulee hänen luokseen, pieni ja sekoittaa korttipakan kompastuen nenään.
– Hei Givi, mikä on niin surullista? Mennään kohtaan (perse) leikillä?!
– Hei wah, jätä minut rauhaan, joo! Katso vatsa? Tarpeeksi, pelattu jo. Isä sinä olet pian.
– Eeeeeee?! – kolmas Georgian kompastui ja katseli pysähtyessään setänsä…
Muistiinpano 12
Anteeksi, lähetä tiedosto xxxx: lle…
Ja se oli tuolinen talvi, ennen Pietarin vuosipäivää, Pyhän Nikolai Wonderworkerin juhlan aattona, joka oli kaikkien ramppien ja kodittomien pitäjä, ja oli niin, että kaikki ortodoksit valmistautuivat kirkkoon, ja mitä ajatuksia he kantoivat heidän kanssaan, oli heidän oma liiketoiminta. En voinut vieroittaa itseäni Lenin-jumalattaresta, jota hallitseva puolue oli kamppaillut koko lapsuuteni ja nuoruudeni, ja sitten päätin koulun, niin perestroikan, ja millaista. Ja jumalat rakennettiin uudelleen Leninistä Jeesukseksi, haluat Jehovan ja haluat Allahin, Krsna, Minä en, en… Valitsee mikä pidät tai pidät?! Ja jopa kommunistit, joilla on totuus, ettei ole Jumalaa, alkoivat uskoa kukin omaansa. Muodikas, ja äänestäjät pitävät siitä. Tuomiopäivä, rinnalla maailmaa, muukalaisia, jauhe ja jauhe ihmisten aivot, jotta ei raivoa eikä kysyä ruokaa. Vaihda kaikki. Ja usko on epäilystä ja tietoa, ja fanaattisuus on piste toistensa edessä. Kuten yksi ortodoksinen sanoi: ortodoksit eivät ole kristittyjä, mutta Alahakbarin täytyy tappaa kaikki. Lyhyesti sanottuna, Jumalan työ, tämä on henkilökohtainen asia. Istuimme Lavran metsässä, talvella pelkäsin ja yritin sulattaa nuotion pakastetuista tukkeista, joita munkit varastoivat kriittisiin päiviin, ja heillä on kaupunkilämmitys. Ja miksi hukkua? Ja sitten maistaa kuumaa. Asunnottomassa elämässä kuumaa ateriaa puuttuu kipeästi, etenkin talvella. Makkarat, pikaruoat ja muut pikaruoat ovat pitkään muuttuneet tylsiksi. Mutta tärkein asia oli edessä. Myöhemmin Lech tuli esiin, lempinimenä Humanoid. Piirin poliisi antoi hänen polttaa 12-vuotiaana, koska hänen äitinsä oli hulluksi juomisesta.
– Kasvua ei tullut esiin, joten savua. hän sanoi Humanoidille, joka oli ylpeä siitä kommunistisena järjestyksenä Neuvostoliiton aikoina. Hänet erotettiin poikien kouluista, koska hän raiskasi opettajan, ja hän lopetti. Juuri sanonut:
– Tapan, jos et anna!! – hän pelkäsi elämäänsä. Vaikka hän oli vielä kaksi korkeampaa, hänen hampaansa olivat kolme pienempiä kuin hänen hevosensa.
– No, saitko alkoholia? Kysyin.
– Kyllä. hän vastasi ja istui tulen ääreen, joka tuskin palaa, mutta. Tarzan osoitti jälleen lempinimensä. Silti sytin nämä jäädytetyt tukit. Hän on kokenut vanki, yhdeksäntoista vuotta vankeutta hänen takanaan, jättänyt Sovdepiin ja siirtynyt demokratiaan. He kirjoittivat hänet kotaa ja auttoivat äitiään puhdistamaan heti, kun he myivät asunnon, jossa hän kasvoi ja asuivat koko elämänsä vyöhykkeelle. Hän oli viileä, tuli varkaiksi ja vapautui kerjäläiseksi, mutta silmänsä takia hän ei sanonut niin. Hänestä tuli professori-liikemies, hän jopa asetti sopivat lasit ja piilotti tatuoinnit käsiinsä nahkahansikkaalla eikä ostanut mitään, Jumala sai kaiken. Hän asui kadulla ja laittoi kaiken saamansa rahat harhauttamalla kiristys hostelliin. Joten hän oli aistillinen kaveri ja piti taistelujen sijasta yritysneuvotteluja.
Vika, ainoa naispuolinen bum meidän joukossamme, on nuori ja jo hieman turvonnut juomasta päivittäistä mettä. Hän asui Virossa jaloissa rikkaassa perheessä. Kun hän meni naimisiin ja muutti setänsä kanssa miehensä kanssa Pihkovaan, missä hänen miehensä tappoi setänsä, ja he myivät kotaansa, mutta hän ei saanut rahaa ja meni juoksemaan Pietariin. Saavuin kesällä ja jatkoin ymmärtämistä, mutta kansallinen syrjintä selvisi hänestä paneelista ja hän liittyi meihin Tarzanin kautta. Hän joi ja menetti esityksen. Totta, hänelle annettiin edelleen palvelu, mutta hyvin humalassa asiakkaassa, ja sitten vain puoli dollaria eikä enää.
Dima, ryhmämme seuraava elementti, ajoi – Churka.
Hän näytti savustetulta pekonilta, ansaitsi rahaa tiukasti kirkoissa. Menin reppun kanssa ja sanoin haluavansa mennä kotiin Kazakstaniin. Ja niin on tapahtunut kaksitoista vuotta. Hän käytti puolet rahoistaan itseensä ja puolet hostelliin.
Ja lisää Lyokhasta. Lyokha oli hunajalle hukka. Hänellä oli tyhmä kortti ja kortti: kyynärpään alueella oli murtunut saumoista musta muratti turkki ja näkyvissä oli vaaleanharmaa kerros, mikä nöyryytti hänen ulkonäköään charomygan tilaan. Hänen muhkeat kevyet hatut näyttivät sissilta. Ainoa mitä puuttui, oli visiirissä punainen nauha, kuten sissi, mutta se korvattiin sinisellä maalilla. Hän oli näkyvissä myös hänen käsiensä ja poskiensa sormissa, joita hän naarmutti, kun maali ei ollut ilmeisesti vielä kuivunut. Ja hän likaantui aattona, kun tapasimme hänet metrolla. Hän selitti tämän sillä, että metrolla varustetut vartijat pyysivät häntä maalaamaan vanerirajan lähellä katupuuta, joka asetettiin uudenvuodenaattona viisikymmentä ruplaa. Mutta hän suostui tähän yritystoimintaan, mutta harjoja ei löytynyt ja Lech käytti kenkäharjaa ja naarmutti poskiaan, koska ne naarmuuntuneet, ja hänen hatunsa oli puristettu maalattuilla käsillä, koska utet tukkivat pään, joka on enintään kissan pään halkaisijaltaan, ja tämä ei ole hauskaa. Illalla lumimyrsky puhalsi puusta. Mutta Lyokha oli vaikea surullinen ja bio-terroristinen taipumus, tarkemmin sanottuna, kun hän pyysi rahaa leivälle, ei, ei niin. Kun hän huusi leipää kaikkialla kadulla, monet yksinkertaisesti hiukkuivat pois hänestä, ja sitten kaapaten kourallisen täitä käsivarren alle tai päästä ja muista paikoista, hän heitti ne ulos ja juoksi hiljaa ylös uhrin kaulaan, joka osoittautui ahneiksi vaimoiksi. uudet venäläiset ja eri kansallisuudet. Ja hän nauroi salaa kiroamalla heitä neljän sukupolven ajan. Se oli Lech. Sitten hän ehdotti, että menemme illalla Nikolaev-kirkkoon, joka sijaitsee lähellä Sennaya-aukiota ja leikkaamaan rahaa.
Tietenkin, Churka ja Vika poikkesivat sanotusta tyhjästä ideasta. Dima meni Kukuyevoon maanmiehensä luo, ja Vika järjesti pullon viiniä kuuron Kostyan kanssa, joka oli todellakin ilman korvaa. He leikkasivat hänet Tšetšeniaan eivätkä tappaneet häntä, mutta se on toinen tarina.
Syönyt raikkaassa ilmassa ja metropolin keskustassa kypsennettyä kylmää kuumaa ruokaa ja juomalla sitä alkoholin kanssa, menimme liiketoimintaamme kuin mehiläiset. Metroissa oli rahaa ja meidän piti hypätä esteiden yli. Lyokha, joka ei ole rikas kasvulla, käveli rauhallisesti turnin alla, taipuen hieman. Tarzan ryömi kannettavan aidan alla, ja minä menin sadan ja kolmentoista kilogrammani läpi kääntyvän radan läpi, takertuen tiheässä nivussa kävelevän hoikkaan ohutan oppilaan tai pikemminkin hänen kimmoisiin pakaransa kohtaan,
