En voi sanoa, kuinka minua ilahduttaa…
HANNA. Ilmoitin siinä, että Mauri on kuollut.
LINDH.
Kuollut?
ROUVA LINDH.
Kuollut? Mauriko? Herra armahtakoon!
LINDH.
Matkallako?
HANNA.
Matkalla? Ei, perillä.
ROUVA LINDH.
Milloin hän kuoli?
HANNA. Kolmantena päivänä tätä kuuta.—Ilmoitin samalla, että olin saapunut vainajan ruumiin kanssa rajalle Valkeasaareen, mutta että santarmit estivät meidät pääsemästä edemmä.
ROUVA LINDH. Huudahtaen.
Ne eivät sallineet sinun tuoda?… Edvard!
LINDH.
Se oli todella … mutta se on kai…»
ROUVA LINDH. Eivät sallineet! Mutta eivätkö karkoitetut saa enää kuolleinakaan palata? Vaan saatiinhan Lyly tuoda?
LINDH.
Se on—se on ehkä juuri sentähden…
HANNA. Kielto ei ollut ehdoton. Minulle ilmoitettiin, että pidätys voitaisiin peruuttaa, jos hankittaisiin asianomainen lupa.
ROUVA LINDH.
Hanna raukka…
LINDH.
Eikö Hanna heti sähköttänyt hänen ylhäisyydelleen?
HANNA.
Kenelle?
LINDH.
Tarkoitan … kenraalikuvernöörille.
HANNA. Ah, Bobrikoffille? En, en sähköttänyt hänelle, sillä minulle ilmoitettiin, että tarvittaisiin ainoastaan sen läänin kuvernöörin suostumus, jonka alueelle oli aikomus viedä vainaja, ja sentäbden he kehoittivat minua sähköttämään tänne.
LINDH. Tutkivasti.
Santarmitko kehoittivat?
HANNA.
Niin, tai oikeastaan asemapäällikkö; minä en puhunut heidän kanssaan.
LINDH. Niinkuin edellä.
Siis kuitenkin santarmien kehoituksesta?
HANNA. Niin, heidän kehoituksestaan.—Mutta kun täältä ei tullut vastausta, enkä tiennyt, mikä oli syynä viivytykseen, niin lähdin heti ensimmäisellä junalla tänne.
LINDH. Näkyy ajattelevan jotakin muuta.
Olen ollut matkoilla, niinkuin sanoin.
ROUVA LINDH.
Ja sinun täytyi jättää Mauri siksi aikaa sinne?
HANNA.
Enhän voinut muuta.
ROUVA LINDH.
Ja minne hän jäi?
HANNA.
Vaunu vaihdettiin sivuraiteelle erään halkovajan taa.
ROUVA LINDH. Edvard, mene heti telefooniin ja soita sähkölennätinasemalle! Sinun pitää heti sähköttää Valkeasaareen santarmeille! Tee se, tee se heti!
LINDH. On kävellyt levottomasti.
Tietysti… en voi kuitenkaan tehdä sitä telefoonitse.
ROUVA LINDH.
Mutta soitathan sinä muutenkin usein sinne sähkösanomasi?
LINDH. On tehnyt kieltävän kasvojen liikkeen rouvalleen Hannan selän takana.
On siis aikomus, että hautaaminen tapahtuu täällä?
HANNA. Hänen toivonsa oli, että hänet haudattaisiin perhehautaamme lasten viereen.
LINDH.
Milloin se on ajateltu tapahtuvaksi?
HANNA. Niin pian kuin saan siihen luvan. Aikomukseni oli matkustaa heti takaisin, jos mahdollista jo ensi junalla.
ROUVA LINDH. Katsoo kelloaan.
Sinä ehdit vielä, kello 10 ja 45.
HANNA. Siinä tapauksessa voisimme olla täällä jo huomenaamuna, jos ruumisvaunu voidaan liittää postijunaan. Asemapäällikkö arveli, että se voisi käydä päinsä, varsinkin jos hän saa siitä hiukan edeltä tiedon.
LINDH. Huomenaamuna…?
ROUVA LINDH.
Mutta mikset riennä jo sähköttämään. Edvard?
LINDH.
Valitettavasti en voi tehdä sitä ilman muuta.
ROUVA LINDH.
Kuinka et voi?
LINDH.
Semmoinen luvananto ei ole minun vallassani.
ROUVA LINDH.
Mutta santarmithan eivät vaatineet muuta kuin sinun suostumuksesi?
LINDH. Santarmit eivät nähtävästi tienneet, tai eivät olleet tietävinään, että tällaisia tapauksia varten on olemassa salainen kiertokirje maan kuvernööreille.
HANNA. Hymähtäen hiukan.
Onko tällaisiakin tapauksia varten olemassa kiertokirjeitä?
LINDH. Sen jälkeen kun oli toimeenpantu mielenosoituksia tohtori Lylyn haudalla, on olemassa meille annettu määräys, että vastedes sellaisissa tapauksissa on ilmoitettava kenraalikuvernöörille.
HANNA. Valmistautuu lähtemään. Kuvernööri ei siis voi tehdä asiassa mitään kysymättä kenraalikuvernööriltä?
LINDH. On taas kävellyt edestakaisin, aikonut tarttua telefooniin, mutta peräytynyt taas, pysähtyy. Valitettavasti en voi.
ROUVA LINDH.
Mutta jos hän kieltää, Edvard?
LINDH. Levittää käsiään.
Ehkä … ehkä ei … tuskin sentään…
ROUVA LINDH. Sinä voit olla tuosta kiertokirjeestä välittämättä. Voithan puolustaa itseäsi sillä, että kun santarmit vaativat ainoastaan _sinun _suostumustasi—sinä voit selittää—aivan hyvin voit sen
