teille tästä asiasta, mutta olen sen aina unhottanut. Apua siihenkyllä saa, vieläpä jos tuo haju hänessä, kuten hän itse vakuuttaa, olisikin synnynnäistä! Sopisi kehoittaa häntä syömään sipulia japureskelemaan kynsilaukkaa. Muutoin on lääkkeitä kyllä tuommoistavastaan – vai kuinka, Kristian Ivanovitsch?
Hübner. (Lausuu taas samanlaisen äänen kuin yllä).
Piirituomari. Totta puhuen, minä en tiedä, onko mitään apuasemmoiseen. Itse hän väittää sen syntyneen kolahduksesta, jonka hänlapsena sai imettäjältänsä. Siitä asti on hän muka aina viinallehajahtanut.
Päällikkö. Noh… minä vaan huomautan teitä. Mitä taas tulee niihin"pieniin synteihin", joista Andrei Ivanovitsch kirjeessään mainitsee,on minun todistaminen, ett'en minä tuota oikein ymmärrä! Hyvä Luoja!Luullaanko siis ihan viattomia ihmisiä olevan auringon alla? Jumala onkerran viisaudessaan niin asettanut, sanokootpa voltairilaiset mitähyvänsä. Itse kullakin ovat omat vikansa.
Piirituomari. Mitä te synniksi nimitätte, Anton Antonovitsch? Oneroitus synnin ja synnin välillä. Minä en tahdo salata, että otanlahjoja vastaan, – mutta minkälaisia lahjoja? Jahtipentuja! Sehän onihan eri asia.
Päällikkö. Pentuja tai muuta; lahja kuin lahja.
Piirituomari. Eipä suinkaan, Anton Antonovitsch. Jos jokulahjoittaisi esimerkiksi viisisataa ruplaa maksavan turkin ja rouvallemuhkean päällyshuivin…
Päällikkö. Ja mitäpä siitä, että te otatte jahtipentuja lahjaksi; sensijaan te ette usko Jumalaan ettekä käy koskaan kirkossa. Minä olenkumminkin uskossa vahva – niinä käyn joka sunnuntaina kirkossa. Muttate… noh, kylläpä teidät tunnen. Kun rupeette maailman synnystäpuhumaan, niin nousee tukkani pystyyn.
Piirituomari. Omalla älylläni olen kuitenkin tähän asti toimeentullut.
Päällikkö. Välistä älyttömyys on liikaa älyä parempi. Muutoin voitteolla aivan huoleti. Ei kenenkään mieleen voi juolahtaa pistää nokkaansateidän tuomaritoimiinne. Se on pyhä ala, joka on hyvän Jumalan omassahuostassa. (Koulujen tarkastajan puoleen kääntyen). Mutta teidän, LukasLukitsch, teidän tulee, koulujen tarkastajana, pitää opettajiannetarkemmin silmällä. He tosin ovat viisasta väkeä, jotka ovat eriyliopistoista tietonsa hankkineet; mutta heissä on joitakuitakummallisia omituisuuksia, jotka luonnollisesti kuuluvatopettajavirkaan. Niin on meillä esimerkiksi tuo, joka on niinleveänaamainen… enpä koskaan muista hänen nimeänsä… heti kun hänopetus-istuimellensa kiipee, ei hän voi olla irvistelemättä – katsokaa, näin tällä tavoin (irvistelee). Ja sitten hän tunkee kätensäkaulahuivinsa alle ja sivelee partaansa. Noh, olkoon menneeksi, ettähän noin irvistelee oppilaille, – ehkä se kuuluukin opetukseen; sitäen ymmärrä; mutta teidän on myöntäminen, että vaarallista on, jos hänsamalla tavalla irvistelee reviisorillekin vasten silmiä. Herrareviisori, ja kuka hyvänsä ylimalkaan, voisi kenties luulla, ettäopettaja ilvehtii hänelle, ja lempo tiesi, kuinka silloin kävisi.
Koulujen tarkastaja. Mutta, hyvät herrat, minkä minä hänelle teen?Olen jo monta kertaa häntä nuhdellut; ja kuitenkin, kun hiljakkoinesimies kävi luokassa, hän mitä hävyttömimmällä tavalla niuristelihänellekin vasten naamaa. Hän sen tosin teki puhtaasta sydämmestänsä;mutta minua siitä nuhdeltiin… sanottiin, ett'ei ole luvallistaherättää nuorisossa vapaamielisiä aatteita.
Päällikkö. Myöskin historian-opettajaanne tulisi teidän silmälläpitää. Että hän on tosi-tiedemies, näkyy jo ensi silmäyksellä. Hän onhankkinut hirveän paljon tietoja, mutta innoissaan hän unhottaa itsensäja esityksensä. Kerran kävin itse hänen esitelmäänsä kuuntelemassa.Hänen puheensa assyyrialaisista ja babylonialaisista kävi vielälaatuun; mutta kun hän Aleksanteri suureen pääsi, niin on mahdotontasanoa, kuinka hänen kävi! Jumal'auta, luulipa valkean olevanvalloillaan! Innoissaan hän hyppäsi alas kateederista ja paiskasituolinsa lattiaan. Aleksanteri suuri oli tosin mainio sankari, muttaeihän kuitenkaan ole luvallista koulun huonekaluja rikkoa ja saattaakruunulle kulunkeja.
Koulujen tarkastaja. Aivan niin, mies on hiukan kuumaverinen. Olenhäntä siitä monta monituista kertaa muistuttanut ja nuhdellut… muttahän vastaa: "niin, voipi kyllä niin olla, mutta minä olen valmistieteelle henkenikin uhraamaan!"
Päällikkö. Se on salliman selittämätön laki: toinen on viisas, vaanjuoppo, toinen irvistää niin kamalasti, että ajaa jumalatkin tuvastapellolle.
Koulujen tarkastaja. Niin, minä vaan sanon, Jumala varjelkoonopettajatoimesta. Jokainen tahtoo sekaantua asiaan ja näyttää jotakinymmärtävänsä!
Päällikkö. Niin, niin, mitäpä näistä kaikista, mutta tuo kirottuinkognito! Äkkiä pistää nokkansa keskeemme sanoen: "kah täälläkö telapseni olettekin! Kuka teistä on piirituomari?" "Liapkin-Tiapkin.""Tuokaa tänne se Liapkin-Tiapkin!.. Ja kuka sairashuoneen talousmies?""Semljanika." "Tuokaa tänne heti se Semljanika!"… Sepä se juuri onkinkaikkein ilkeintä!
Toinen kohtaus.
Edelliset. Postimestari.
Postimestari. Sanokaa minulle, hyvät herrat, mikä virkamies tännetulee?
Päällikkö. Ettekö sitä jo ole kuulleet?
Postimestari. Herra Bobtschinski on minulle siitä asiasta puhunut.Hän kävi äsken luonani postikonttorissa.
Päällikkö. Noh, mitä te asiasta ajattelette?
Postimestari. Mitä minä ajattelen? Saamme varmaan sodan turkkilaistenkanssa.
Piirituomari. Osuipa yhteen, samaa minäkin arvelen.
Päällikkö. Molemmat osutte päin pilviä!
Postimestari. Aivan varmaan… turkkilaisten kanssa… eiepäilemistäkään. Se on vaan ranskalaisten vehkeitä.
Päällikkö. Voi, voi, hyvät herrat, älkää hulluja höpiskö! Tämä eiliikuta turkkilaisia, vaan meitä! Se on ihan varma; sen todistaa tämäkirje!
Postimestari. Vai niin… noh ei sitten sotaa tulekkaan.
Päällikkö. Noh, mitä sitten arvelette Ivan Kusmitsch.
Postimestari. Hm! Mitä te arvelette?
Päällikkö. Hm, – minäkö? Minä en ole mikään pelkuri, mutta tämmöisetseikat voivat todella rohkeuttakin pelättää. Kaikkein enimmänkauppamiehet ja porvaristo minua huolestuttavat. He sanovat minun heitäköyhentäneen. Herra Jumala, jos olenkin heiltä jotain vienyt… niin…niin… niin se ei pahassa aikomuksessa ole tapahtunut… Minä varon…(Tarttuu postimestarin käsivarteen ja vie hänet syrjään)… minäpelkään suuresti, että minua on salaa syytetty. Sanokaa itse, miksimuutoin tämmöinen reviisori niskoillemme lähetettäisiin? Kuulkaapas,Ivan Kusmitsch, eikö teidän, meidän molempain yhteiseksi hyödyksi, sopisi hieman avata ja pikimmältänsä katsahtaa kaikkiin tänne tuleviinja täältä lähetetyihin kirjeisin, jotta saisimme tietää, löytyyköniissä kanteita taikka muita vaarallisia asioita? Voisitte niitävarovaisesti avata ja tarkastettuanne jälleen panna ne kiinni, joissaei ole mitään meille vaarallista. Eihän muuten vaaraksi ole, vaikka neavoiminakin lähetetään.
Postimestari. Ymmärrän… ymmärrän. Ei teidän tarvitse minullesemmoisia opettaa! Siinä toimessa on minulla jo monivuotinen tottumus, vaikka sitä tähän saakka olen ainoastaan uteliaisuudesta enkävarovaisuudesta
